Olemassaolo, tekstit ja kehotuntemukset

Muistinmenetyksen jälkeen muistin voi saada takaisin kannabiksen tai hypnoosin avulla. Ehkä myös ihan vaan pysähtymällä muistelemaan. Muistoja voi myös palautua mieleesi itsestään. Usein kyse on siitä, että assosioit ne jostain kokemastasi. ”Tästä tulikin mieleeni.” Yksi muisto voi myös johtaa toiseen muistoon tällaisen mielleyhtymäreitin kautta. Kannabiksen tiedetään voivan voimistaa assosiointia ja vaikuttavan aivojen muistialueisiin.

(Voivatko liian hyvät kärsimyksenvähentämisohjeet torjua kannabiksen aiheuttaman traumaflashbackin? Niissä on kokemuksina myös huonoa: dissosioin itseni kerran ulos ruumiistani katonrajaan / mustaan ulkoavaruuteen ja pelkäsin aika pitkäänkin, etten pääsisi enää takaisin. ”Suojaudu ilmeisiltä vaaroilta ja sen jälkeen vain katso mitä tapahtuu.” on ehkä paras ohje tämäntyyppiseen huumeidenkäyttöön, jos joku siihen haluaa ryhtyä.)

Mieli tuottaa myös valemuistoja. Todisteita voi periaatteessa yrittää etsiä sekä muistoille että valemuistoille. Ilman muistinpalautusyritystä, niin vaikeaa ja huonosti toimivaa kuin se onkin, ei ole mitä etsiä.

(”Otetaan nämäkin talteen. Voit julkaista kirjana tulevaisuudessa.”, kun potilaalta tulee satanic ritual abuse -matskua. Voiko hän myös tavoittaa jotain kaunokirjailijana siinä tilassa?)

Uusien muistojen tulisi sopia yhteen keskenään ja myös aiemmin muistamasi kanssa.

Valemuistojen ja oikeiden muistojen erottaminen toisistaan niitä tunnustelemalla on hyvin vaikeaa. Jotkut muistot voivat silti tuntua ”kristallinkirkkailta” ja jotkut esimerkiksi ”95-prosenttisen varmoilta”. Se, miltä ne tuntuvat, voi myös muuttua ajan kuluessa. Osa muistoista voi säilyä todentuntuisina ja osa alkaa tuntua epävarmoilta tai valemuistoilta.

Onkohan jossain joskus tutkittu kaikki pelosta, traumareaktioista, muistinmenetyksestä, punastelusta ja sen sellaisesta — ja tapettu lapsia? Vai onko se orgaanisissa ihmisten välisissä taisteluissa syntynyttä tietoa? Opetetaanko kiusaamista?

Ihminen ei kai luonut koronavirusta, mutta rokotekriittisyyskö luotiin tai sitä ainakin ruokittiin? (Tunne salatun totuuden löytämisestä voi olla jännittävä ja temmata mukaansa.)

Onko naurettavaa sanoa, että pahuus on olemassa? Kelpaako tietoinen ja tarkoituksellinen epäreiluuden aiheuttaminen sen määritelmäksi? Täytyykö epäreiluuden olla tuntuva? Pitääkö henkilön nauttia tai herkutella epäreiluuden aiheuttamisella?

{Onko se ”rumasti käyminen” universaalin reilun ja epäreilun kiistäjille tai siitä irtisanoutuneille tai piittaamattomille?}

(Henkilön saaminen tekemään se itselleen ”pahuustekotyyppinä”? Ehkä pelkkä sillä leikittely, että hän ei vaan kuuntele neuvoja, joita ei anneta parhaalla mahdollisella tavalla? Tavallinen kouluhammaslääkäritilanne sellaisen lapsen kanssa, joka ei halua rautoja ja ”Johtuu siis kiusaamisen pelosta. Toisilta ihmisiltä ensimmäisen persoonan näkökentillä mahdollisesti tulevat vihamieliset sanat ovat saamassa sinut jättämään korjaamatta ulkonäköäsi. Ota se mitä oikeasti haluat vaikean välivaiheen kautta, äläkä anna tuollaisen rajoittaa elämääsi. Me ihmiset siis jakaudumme hyviin ja pahoihin.”? Onko ikinä epäilyttävää, jos joudut itse myöhemmin keksimään oikeat sanat itsellesi? Ihan kaikkea rumasti käymisen torjumattomuutta ei lasketa?)

Onko näillä asioilla väliä? Miten asioita arvotetaan täällä?

Taikatietokoneohjelmassa eläminen vai noituutta avaruudessa?

Vai onko totuus se toiseksi tylsin eli hieman toisella tyylillä kirjoitettu ja vähän fiksailtu luonnontieteen oppikirja? (Jos siis sitä tarvitsee fiksailla. Ehkä olen väärässä ja lähes kaikki luonnontieteilijät oikeassa vapaan tahdon ja suhteellisuusteorian suhteen.)

Missä muinaismeressä kipu syntyi? Milloin nautinto ja lisääntyminen alkoivat esiintyä lähekkäin?

Jos maapallon ja ihmisen historia on se tuntemamme, millä todennäköisyydellä todellisuuteen olisi joskus rakentunut eettisen arvioinnin mekanismi ja kuolemanjälkeinen elämä? Jääkauden tyyppisiä asioita on, mutta taivaan tyyppisiä asioita ehkä ei.

Oliko Adolf Hitler paha ”juntti” vai paha ”black metal -ihminen”? Vai vain amoraalinen militaristi, joka rakensi valtakuntaa ja taideteosta?

Onko juutalaisilla ollut tapana selittää kristityille, että hekin ovat siis hyviä, mutta vain eri mieltä Jeesuksen (etnisesti juutalainen) alkuperästä ja ehkä hänen valitsemastaan polusta?

Kuinka paha moraaliset—amoraaliset-suhdeluku voi olla? Voiko se koskaan olla kovin huono minkään etnisen ryhmän kohdalla?

”Hän ei geeniensä takia voi saavuttaa tilaa, jossa epäreiluus häiritsee häntä ja hän kokee tarvetta toimia oikein.” (Oikean ja väärän tajun ja oikein tekemisen halun täytyy siis määritelmässäni olla kytkeytynyt reiluuteen ja kärsimykseen tai muuhun elämän huonontumiseen, jotta kyse olisi ”moraalisuudesta”. Ja jo epäreiluuden häiritsevänä pitämisen voisi ajatella johtavan haluun toimia oikein. ”Kunnollisuus” ja pelkkä määräysten totteleminen ovat sitten jotain muuta. Samoin amoraaliset tekemässä ”kauppoja”.)

(Blogin ensimmäinen kirjoitus liittyy suhdelukuongelmaan.)

Onko velka vain taloudellisen toiminnan parasta mahdollista järjestelyä ja reiluutta?

Entä lainan ja lahjan yhdistelmät? Tai lahjat jotka täytyy rakentaa itse?

(Kehitysmaat)

Onko hän aiheuttanut raajojen menetyksiä lapsille ilman hyväksyttävää syytä?

Entä Putinin kaverit?

Mindfulness, tietoinen läsnäolo, hetkessä eläminen, hitaasti eläminen…

Ja koko elämän eläminen yhtenä tilanteena.

Romuta vanha aikahorisonttisi. Seuraava minuutti, seuraava tunti, seuraava päivä, seuraava viikko, seuraava vuosi ja seuraavat kymmenen vuotta ovat sama asia, ja kaikista niistä kannattaisi tehdä mahdollisimman hyvä. Näin elämä ei mene yhdessä hujauksessa, vaan saat siitä irti kaiken, mitä voit siitä saada irti.

Ihmiset ovat ensisijaisesti heidän oma näkökenttänsä. Sen lisäksi he puhuvat suullaan, liikuttavat ruumistaan ja ilmehtivät. He eivät ole heidän kasvonsa. Ja sinussa heräävät kehotuntemukset kuten pelko ovat vain kehotuntemuksia. Niistä ei ole pakko välittää ja ne voivat heikentyä. Oikeasti sinun ja muiden ihmisten välissä on vain tyhjää tilaa, mutta mielesi voi kirjoittaa siitä puoliautomaattisesti kauhushow’n. Pahimmassa tapauksessa joudut tappelemaan, mutta mitään ei tarvitse pelätä. (Tappelun mahdollisen häviämisen — kyse on kai oikeista ja vääristä valinnoista — voi käsitellä etukäteen: todellisuus nyt vain sallii sellaisen tapahtumisen.)

Voiko tällaisia neuvoja antaa, kun yleisössä on moraalisia ja amoraalisia (tiivistetysti: eivät koe tarvetta toimia oikein, eivätkä pidä epäreilua¹ kärsimystä kauheana asiana muistutettuinakaan.)?

¹ Palkkiot kahdelle 50/50 vai 49/51 samasta määrästä työtä ja niin edelleen.

Olet tietoisuus eli tietoisen kokemuksen kokijayksilö. Voit olla tajuissasi tai tajuton.

Tunnistat oman tajuissaolosi ja oman olemassaolosi. Saat täyden varmuuden niistä.

Tietoisuus voisi mahdollisesti olla hieman unihalvausta rajummassa tilassa tajuissaan mutta ilman vapaata tahtoa tai illuusiota siitä. Mikään teko, edes pelkkä tahtomusteko, ei onnistuisi tai tuntuisi onnistuvan silloin sinulta. Et voisi edes yrittää liikuttaa raajaasi. (Etkä edes tahtoa yrittää liikuttaa raajaasi?) Voit tietää millainen sellainen tila olisi kuvittelemalla ja näyttelemällä sen.

Vain tietoisuus voisi olla vapaa, joten olemme ainakin puolivälissä mahdollisuutta vapauteen. Muu on kuollutta ainetta tai muuta olevaista. Siellä ei olisi tekijää. Olemme kyllä kai aineesta riippuvaisia. Siis aivojen pyörittämiä tietoisuuksia. {Ellemme sitten siirry kunnolla yliluonnollisen maailmankuvan puolelle ja pohdi vaikkapa tietoisuudettomien henkiolentojen vapautta.}

Tunnistat muutakin kuin tietoisuutesi ja tajuissaolosi olemassaolon. Esimerkiksi teoiltasi tuntuvia tapahtumia. Jos vapaudettomuus on totta, kyse on ”mukateoista” (tahdon [tahto liikuttaa kättä illuusiolla sen itse valitsemisesta] ja tahdotun tapahtuman [kädenliikutus illuusiolla sen tekemisestä itse] tapahtumisesta peräkkäin) ja jos vapaus on totta, kyse on teoista. Tunnistat niiden alun ja lopun.

{Tahto ja toiminta vaikuttaisivat tapahtuvan suht yhtäaikaisesti.}

(Teko, jonka syy ei ole vapaus, ja jonka tilalla ei olisi voinut olla toista tekoa, ei minusta ole oikea teko.)

Voit myös tunnistaa ilmeisesti ulkopuolisten voimien, kuten hyvin voimakkaan tuulen tai toisen henkilön, liikuttavan kättäsi. Nämä tapahtumat eivät tunnu omilta teoiltasi. Asiat olisivat hyvin hullusti, jos ne olisivat, joten olet luultavasti oikeassa.

Kallistun siihen, että tunnistat oikein loputkin: tietoisuuksilla on kyky saavuttaa täysin vapaan tahdon tila. Olemme siinä suurimman osan ajastamme.

Laboratoriotutkimuksissa havaittu valmiuspotentiaali ei kumoa vapaata tahtoa. Se on kyllä kiinnostava. Tapahtuuko 0,3 sekuntia ennen jokaista tekoasi todella niihin liittyvä aivotapahtuma? Onko koehenkilö ikinä yrittänyt rikkoa ennustetta, jonka hän näkee monitorissa edessään? Eikö hän ikinä voisi tehdä tekoa yllättäen? Havaittaisiinko tiedostamattomasti aluillaan olevien tekojen tietoisia pysäyttämisiä?

(Kun Libet’n kokeessa koehenkilö ilmoittaa tehneensä päätöksen liikuttaa sormeaan, kyse ei ole nähdäkseni oikeasta päätöksestä. Ihminen ei toimi niin. Oikea päätös on vasta sormen liikahduksessa.)

[A. Kova determinismi: Maailmankaikkeus aiheuttaa tahtosi liikuttaa kättäsi, kätesi liikkumisen ja illuusiosi niiden tekemisestä itse.

B. Kompatibilismi: Se lasketaan vapaudeksi.

C. Agentti-kausaalinen libertarianismi: Sinä vapaana agenttina ja tässä suhteessa muusta maailmankaikkeudesta riippumattomana olet syy tahdollesi liikuttaa kättäsi ja sen liikkumiselle.

Jotkut uskovat satunnaisuuden olemassaoloon. Sekin olisi minusta vapaudettomuutta kuten determinismi.]

Tolkullinen olemassaolottomuus vai tolkuton aluton? (”Kelaa niin paljon taaksepäin kuin haluat. Sen alkua ei löydy.”)

Vastauksen täytyy olla jompikumpi. Se tarkoittaa, että asioita voi tapahtua ilman syytä: aluton on ollut aina, eikä mikään aiheuttanut sitä, ja ei-mistään tulleella ei voi olla syytä, koska ennen sitä ei ollut mitään.

Onko niinkin ihmeellisen asian kuin vapaan tahdon — ja ”yliluonnollisenkin” — olemassaoloon helpompi uskoa kaiken alun ihmeellisyyden tajuamisen jälkeen?

(Tai monta alutonta asiaa? Joita voi kutsua eri asioiksi?)

Päivitys 16.2.2026: Esimerkiksi olemassaolonsa suhteen aluton kivi on aika helppo kuvitella, mutta aluton tietoisuus ei kai olisi yhtään mahdottomampi asia…

The Beginning of Everything

The comprehensible nothingness or the incomprehensible beginninglessness? (”Rewind as far as you want. You won’t find its beginning.”)

The answer has to be one of the two. That means things can happen without a cause: the beginninglessness has always existed and nothing caused it, and something that came from nothingness can have no cause because nothing existed before it.

Is it easier to believe in something as incredible as free will — and even ”the supernatural” — after understanding the incredibility of the beginning of everything?

(Or many beginningless things? Beginningless things that can be said to be separate?)

UPDATE February 16, 2026: A rock whose existence has no beginning is pretty easy to imagine, but a conscious being without a beginning might not be any more impossible…

Voiko sama tapahtuma tapahtua samalla nopeudella lyhyemmässä ajassa? Voiko aika olla olemassa? Vai onko kyse vain muutoksesta kuten nopeutumisesta ja hidastumisesta?

Epäilen että aika on välejä. Mittatikkujen kuten kopautusten tai viisarin heilahdusten välejä. Väleillä on pituus. Ne voivat olla tasamittaisia. Tapahtumilla on väleillä mitattava kesto.

Erityisen suhteellisuusteorian tukeman eternalismin mukaan menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki olemassa. Pidän menneisyyden ja tulevaisuuden olemassaoloa käsitteellisesti mahdottomana. Jos ne ovat olemassa nyt, kyse on nykyhetkestä. Aikamatkustus olisi paikasta toiseen siirtymistä nykyhetkessä.

Uskon että tapahtumat ovat ihan hiton ”absoluuttisia” ja vaikka ”tarkkarajaisia” ja siksi uskon jopa täysin absoluuttiseen tapahtumajärjestykseenkin. Tapahtumat tapahtuvat tismalleen siellä, missä ne tapahtuvat tismalleen silloin, kun ne tapahtuvat: yksi toisensa jälkeen, yhtä aikaa tai osittain yhtä aikaa. Havaitseminen on toinen kysymys.

Onko teurastamiseen päättyväkin elämä sellainen lahja tuotantoeläimelle, että niiden antamisen jatkamista on syytä tukea?

Voiko eläintuotanto ikinä olla hyväksyttävää? Onko se aina hieman rumaa ainakin?

(Vai huomaavatko ne edes elämäänsä?)

Pitäisikö eläinoikeuspuheeseen lisätä täsmennys, että kyse on myös eläinten oikeudesta jäädä syntymättä? Mihin asti eläintuotantoa voidaan puolustaa sillä, että näin eläimet saavat elämän? Lievittääkö se ainakin aivan uniikilla tavalla lihansyönnin rumuutta?

(Eläin ei olisi voinut syntyä kovin toisenlaiseksi tai aivan toiseen paikkaan. Potentiaali sille oli tietynlaista ja se — ja sitä oli vain se — oli vain tietyissä paikoissa. Ainoa toinen vaihtoehto tämän asian suhteen oli olevaksitulemattomuus. Lisäksi on sitten se, mikä voi mennä monella tavalla.)

Ihmiselämänkin voi ottaa antinatalistisesti, mutta itse kyllä tasaannuin muualle.

Onko esimerkiksi ”kalanviljely” rumaa ”todellisuudella leikkimistä”? (Tietoisuusmuovailuvaha?) Kaunis elämä ei taida sisältää sellaista.

Voitko ikinä minimoida eläinten kärsimyksen ja ennenaikaisten kuolemien määrän, hyönteiset mukaan lukien, syömällä jotain muuta kuin kasveja?

Libertaari ei kannata positiivisia oikeuksia. Ketään ei saa pakottaa auttamaan. Kaivoon pudonnutta ei ole pakko auttaa. Hänellä ei ole oikeutta tulla autetuksi. Hänellä on vain oikeus olla tulematta työnnetyksi kaivoon. Hyvä ajattelee, että olisi väärin olla auttamatta. Hän joutuu myös tekemään päätöksen auttaa mahdollisimman paljon.

Ottaako libertaari olemassaolon mieluummin henkilökohtaisena erämaaselviytymisenä kuin työnä muiden auttamiseksi? Olemassaolossa on varjopuolia tarpeeksi ilman, että joudut uhraamaan itsesi muiden auttamiseksi? Mahdollisimman monen auttaminen tekisi elämän mahdottomaksi? Edes onnekkaat eivät saisi nauttia olemassaolosta? Sitä ei olisi silloin kellään? Pitäisikö kaikkien koko ajan vai etsiä kärsiviä autettavaksi? Eihän mitään rajanvetoa auttamisen määrän suhteen voida tehdä? Onko sellainen kuitenkin jo tehty ja olisiko koko asia tutkimuskysymys? Voidaanko kärsimystä torjua verovaroilla ja työllä?

Miksei oikeisto vastusta tukia joutilaille, mutta kannata parasta mahdollista lastensuojelua ja koulua, maksoi se mitä maksoi?

Mitä mahdollisimman iso auttaminen tarkoittaisi? Auttamiskyky ei saisi heikentyä tai vaarantua. Eikä kaikista palkinnoista luopuminen ehkä olisi tarkoituksenmukaista. Palkitsemisen kulttuurilla on arvoa. Säilyisivätkö rikkaat rikkaina?

Tulonsiirrot eivät haihdu kokonaan inflaationa ilmaan. Haihtuisiko tyhjästä pankkitileille siirretty raha ainakaan, jos kysyntä laskisi toisaalla jonkin muun häirinnän kuin verotuksen kautta? Joissain tilanteissa tulonsiirto voi vähentää kärsimystä.

Paljonko mahdollisimman hyvä elämä kaikille ihmisille maksaisi? Missä määrin maailman voisi rakentaa valmiiksi?

Amir Bardo. Muun muassa pakotti minut syömään hämähäkin päiväkoti-ikäisenä. (Muistan kuinka olimme leikkimökissä ja hän sanoi, ettei päästäisi minua pois, jos en söisi sitä. Sen jälkeisiä tapahtumia en muista kunnolla. Hän kai työnsi sen suuhuni. Muistan äitini kertoneen minulle vuosia myöhemmin, että Bardo teki sellaisen asian minulle.) Tunkeutui silloin myös veljensä kanssa kotiini, lukitsi oven kylpyhuoneeseen, jotta äitini ei pääsisi sinne, ja työnsi ulostetta suuhuni. Toisessa tilanteessa hän työnsi kissan ulostetta hiekkalaatikosta suuhuni. Ollessani päiväkoti-ikäinen hän potkaisi minua kiveksille. (Muistan että äitini vei minut lääkärin tarkastettavaksi sen jälkeen ja että valitin, kuinka kukaan ei tehnyt mitään Bardolle. Potilastiedoistani ei löydy merkintää tällaisesta.) Bardo kertoi myös raiskanneensa minut pikkulapsena. En itse muista sitä tapahtumaa kunnolla. Välillemme muodostui (huono) kaverisuhde alakouluiässä. Yläkouluiässä yritin katkaista välit häneen. Hän suuttui ja opetti alla mainitut koulukiusaajani Leo Kiurun ja Juuso Rauhalan hypnotisoimaan minua. Bardo oli itse aiemmin sotkenut elämääni hypnoosilla. ”Jos mä en saa sua, niin kukaan muukaan ei saa saada sua.”, hän sanoi yhdessä tilanteessa alakouluiässä. Bardo kertoi heidän hypnotisoineen minut masentuneeksi hänen ohjeidensa mukaan. ”Oisko kannattanut olla mun kaveri?”, hän sanoi minulle. Minut ainakin hypnotisoitiin yläkoulun (Nokianvirran koulu) käytävällä unohtamaan oloani ja itsetuntoani kohottaneita tapahtumia. Kerran Bardon kiusatessa minua kysyin häneltä, miltä hänestä tuntuisi, jos joku tekisi hänelle samoin. Hän vastasi: ”Mutta kun kukaan ei tee. Joten miten se tähän liittyy? Miks tota aina kysytään?” Bardo ja hänen veljensä valvoivat, etten muistaisi ja paljastaisi heidän äitinsä (Aila Lappalainen) hyväksikäyttäneen minua seksuaalisesti pikkulapsena. Hän ei myöskään halunnut, että tietäisin äitini hyväksikäyttäneen minua, jos se tarkoittaisi sitä, että soittaisin poliisille. (Muutama muistinmenetykseeni päättynyt keskustelutilanne tästäkin aiheesta siis sattui.) Bardo kertoi minulle kouluiässä, että hän on sadisti. Ollessamme päiväkoti-ikäisiä hän kertoi minulle palvovansa Saatanaa. Minulla on muisto Bardosta aiheuttamassa minulle syömishäiriö hypnoosin avulla varhaislapsuudessani. Hän sai ruoan maistumaan minusta pahalta. (”Saat sitten syödä koko ajan lempiruokaas.”, muistan hänen puhuneen minua vastaanottavaisemmaksi. Pidin vain kalapuikoista ja porkkanaraasteesta sen jälkeen. Perunat saivat minut oksentamaan. Äitini vei minut ainakin kerran syömättömyyteni takia Nokian terveyskeskukseen. Tuttuun tapaan tästä koko aiheesta ei ole ainuttakaan merkintää potilastiedoissani.)

Janne Harhala. Muun muassa piti minusta kiinni, kun Bardon veli, jo kuollut (Tai niin he ainakin sanoivat minulle.) Daniel Bardo, potkaisi polveni sijoiltaan. Olin neljä tai viisi ja hän kaksi vuotta vanhempi. Hyökkäsi toistuvasti Bardon ja tämän veljen kanssa kimppuuni, kun leikin yksin ulkona. Kysyin alakouluiässä (Minulla oli ”huono kaverisuhde” häneenkin.) häneltä, miksi hän teki niin ja hän vastasi ilman, että vaikutti muuttuneen: ”Se oli kivaa. Sä et pannut yhtään vastaan.” Kerran hän kiusasi minua: ”Et tiedä, mitä me tehtiin sulle lapsena.” ”Kuka sut on opettanut iskemään naisia!?”, Harhala kerran kovisteli minua kateudesta vihaisena, kun olin alakouluiässä. ”Jätkä ei enää mee paniikkiin.”, hän sanoi minulle yhdessä tilanteessa. Muistan ainakin Bardon aiheuttaneen minulle paniikkikohtauksia pikkulapsena — hän järkytti minua paljastamalla pahuutensa — ja ilmeisesti myös Harhala oli mukana sellaisessa. Hänellä oli ala-asteiässä tapana polttaa muurahaisia suurennuslasilla. Ryhdyin ainakin kerran tekemään sitä hänen kanssaan.

(Yksinhuoltajaäitini, Elna Malinen, ei hankkinut minulle apua, koska pelkäsi että minut huostaanotetaan. Kuulin hänen sanovan niin puhelimessa. Hän ei panostanut yhtään hyvinvointiini, mutta piti minua kai omaisuutenaan, josta ei halunnut luopua. ”Lopeta se voliseminen!”, hän huusi, kun halusin päiväkotiin kavereideni luo. Hän luki nelikymppisenä ylioppilaskirjoituksiin ja pääsykokeisiin, kun minua rääkättiin pihalla, ei menestynyt hyvin ja ryhtyi myöhemmin siivoojaksi ja lehdenjakajaksi. Malinen hyväksikäytti minua seksuaalisesti joitakin kertoja päiväkoti- ja ala-asteiässä ja sen jälkeen hypnotisoi minut unohtamaan tapahtuneen. Hän oli lisäksi hoarder. Häpesin kotiani, enkä kokenut pystyväni tuomaan ketään sinne. Minulla on myös muistoja lastensuojelun asiakkaana olemisesta pikkulapsena, mutta sellaista ei löydy potilastiedoistani. Muistojeni mukaan äitini myös kertoi minulle vanhempana lapsena, että minut yritettiin ottaa huostaan pikkulapsena. ”Mutta me käytiin (kummitätini) Annen kanssa hakemassa sut pois sieltä.”, hän sanoi. En tiedä, voiko tuollaista tapahtua. Yksi tämän alueen muistoistani on äitini houkuttelemassa minua karkkirasian kanssa tulemaan takaisin kotiin, kun olen jossain laitoksessa. Kerran alakouluiässä ulkoa kotiin palattuani äitini kysyi minulta vihaisena, olinko puhunut tytöille, kun olin niin punainen. Hän sanoi ettei pidä siitä, kun yritin hämmentyneenä kysyä, mitä vikaa siinä oli.)

Severi Lehtonen. Tiputti tahallaan hyllyn pääni päälle, kun olin alakouluiässä.

Teemu Keskitalo. Muun muassa ampui minua kuulapyssyllä silmään. Osui onneksi silmäluomeen. Sai tietää äitini hyväksikäyttäneen minua seksuaalisesti ja kiusasi siitä vimmatusti. ”Mee nussiin äitiäs!” (En uskonut sitä todeksi.)

Leo Kiuru. Kiusaaja alakoulusta (Myllyhaan koulu) lukioon. ”Jos paljastat mut aikuisena, esitän vaan, että olen muuttunut.”, hän sanoi minulle Nokian lukion käytävällä. Alakoulussa: ”Jos kerrot opettajalle kiusaamisesta, me kaikki muut pojat vaan kiistetään se. Et saa ketään todistamaan puolestasi.” Yläkoulun pukuhuoneessa muille pojille teoistaan alakoulussa: ”Mä yritin tuhota sen jo ala-asteella, mutta tytöt alko puolustaan sitä.” Ilkkui Nokianvirran koulun käytävällä hypnotisoituaan minua: ”Se ei muista. Ei muistuteta sitä.” & ”Se ihan selvästi pitää itseään rumana.” En ymmärtänyt, mistä hän puhui, mutta pidin kyllä itseäni rumana. Kiuru (yhdessä muiden kanssa kai) myös hypnotisoi minut unohtamaan yläkoulussa tilanteeni tytön S kanssa. Olin päättänyt alkaa seurustella hänen kanssaan. Myöhemmin hän suuttui muistamattomalle minulle ja antoi neitsyytensä yhdelle kiusaajistani tietämättä, mitä he olivat minulle tehneet. ”Amirin suunnitelma toimi täydellisesti.”, Kiuru sanoi S:stä Nokian lukiossa minulle ja poikajoukolle kiusatessaan minua tapahtuneesta. ”S on mun Facebook-kaveri!”, hän sanoi ja naljaili sillä, että tämä ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Minulle sattui muistinmenetys traumareaktiona; tein sen kai jossain määrin itse itselleni järkytystä paetakseni. Kiuru kertoi minulle pyrkivänsä käännyttämään muut lukiossa minua vastaan. Siellä hän myös aiheutti minulle paniikkikohtauksen (joka johti muistinmenetykseen) sanomalla: ”Arvaa kuka on myös psykopaatti? Sun äitis.” Hän sanoi siellä myös: ”Me tehtiin susta masentunut. Enää sä et vie tyttöä keltään.” Kiurun äiti toimi vanhempainyhdistyksessä, tiesi poikansa olevan psykopaatti tai vastaava ja tiesi hänen kiusaavan minua. Hän ei kuitenkaan seurannut tilannetta. ”Leo on sellainen, että ainoa ratkaisu tässä tilanteessa on se, että teistä tulee kaverit.” — tai jotenkin hieman toisin sanoin — minulle sanottiin alakoulun alkuvaiheessa Kiurun kiusattua minua jo ennen kuin tytöt alkoivat ihastua minuun. (Sama pätee joihinkin muihinkin tämän kirjoituksen lainauksiin. Jotkut lauseet muistan sanatarkasti, mutta kaikkia en ihan. Muistan sananvaihtojen asiasisällön silti selkeästi.)

Henri Tallgrén. Suuttui ja sanoi menettävänsä tyttöjen kiinnostuksen, kun olin kutsunut häntä kieroksi heidän kuullen alakoulussa. Sai jotenkin (nolaamalla kai?) aiheutettua punastelun alkamisen minulla neljännellä luokalla. ”Se on sun hermostossa, etkä pääse siitä ikinä eroon!”, hän sanoi. (Epäilen hämärästi muistaen, että hän nolasi minut kertomalla luokkahuoneessa minun nukkuneen samassa sängyssä äitini kanssa. Tein niin silloin jonkin aikaa — yleensä jalat päinvastaiseen suuntaan kuin äitini — pitämättä sitä erikoisena, ellen pysähtynyt ajattelemaan sitä. Epäilen että sekin tehtiin minulle hypnoosilla tai hypnoosin sukuisilla mielenhallintakeinoilla kuten osa muistinmenetyksistäni ja osa seksuaalisesta hyväksikäytöstäni äitini toimesta. (Kerran tai kahdesti pikkulapsena en tajunnut yhtään tai lähes yhtään, mitä tapahtui, ja kerran se tapahtui nukkuessani. Pidin äitiäni rumana ja vanhempana lapsena minulla oli ymmärrys siitä, mitä seksi on. En usko siksi sen olleen ikinä suostumuksellista ja tietoista kuten Lappalaisen kohdalla — kunnioitus kyllä puuttui silloinkin lievästi sanottuna. Muistan myös torjuneeni järkyttyneenä äitini seksiehdotuksia. Saatoin sanoa hänelle, että hän on äitini, sen lisäksi, että kutsuin häntä rumaksi. Muistoni muista hyväksikäyttötilanteista äitini kanssa ovat sumeita ja hänen on täytynyt saada aiheutettua ne jollain muulla tavalla.) Muistan äitini maanitelleen minua takaisin, kun olin lähtenyt omaan sänkyyni tai mennyt nukkumaan sinne, ja ehkä jopa onnistuneen siinä.) Kiusasi siitä paljon alakoulussa ja yläkoulussa. Epäilen jonkun aikuisen opettaneen hänelle, kuinka se tehdään. Nautiskeli ja ylpeili minulle aiheuttamallaan kärsimyksellä: ”… ja sitten sä alat punastella.” ”Se ei uskalla tapella.”, hän ja Miiko Jokipii naureskelivat Nokianvirran koulun käytävällä. Tallgréninkin äiti oli vanhempainyhdistyksessä ja tiesi hänen kiusaavan minua. ”Sen kiusaaminen ei toimi, jos se muistaa olevansa tyttöjen suosikki.”, Tallgrén sanoi alakoulussa. ”Anna anteeksi tai me jatketaan sun kiusaamista.”, hän sanoi hänestä ja Kiurusta minulle ala-asteen viimeisinä päivinä. Kieltäydyin ja sanoin: ”Sitten jatkatte.” Tiesi yläasteella, että minua hypnotisoitiin, ja mitä tapahtui S:n kanssa, ja sanoi ettei hän osallistunut siihen mitenkään.

##2. Ei hyväksynyt ala-asteella sitä, että tytöt pitivät minusta enemmän kuin hänestä. Osallistui kaikkien muiden luokkani poikien kanssa kiusaamiseeni tämän asian takia. ”Kaikki pojat on mun puolella.”, Kiuru pystyi kiusaamaan minua kolmannella luokalla kai. ”Sä et hanki rautoja, koska sä pelkäät, että me kiusataan sua. Me saatiin rumennettua sua.”, ##2 sanoi minulle. Oli samassa yläkoulussa ja lukiossa, eikä osoittanut katumusta. (Muokkaus 9.7.2024: nimi muutettu, koska muistot eivät tunnu aivan sataprosenttisen varmoilta. Löisin vetoa niiden totuuden puolesta, mutta en voisi oikeussalissa vannoa niin käyneen. Ja jo puuttumattomuus sen tyyppiseen kiusaamiseen, jota kyseinen henkilö todisti…)

Markus Aaltonen. Kiusaaja alakoulussa. Käyttäytyi usein ystävällisesti minua kohtaan, mutta oli oikeasti kiusaaja ja kiusaajien puolella. Jätti yleensä suorasanaisen kiusaamisen muille. Katsoi minua ja virnuili ivallisesti, kun kuvaamataidon tunti, jonka äitini oli sijaisena pitänyt, oli päättynyt. Olin viettänyt suuren osan tunnista otsa pulpettiin painettuna sormet korvissa ja silmät kiinni. Häpesin ja inhosin äitiäni niin paljon. Kiusasi minua kerran ala-asteella liikuntatunnilla Nokian uimahallin saunassa siitä, etten osannut uida. Minulla oli tapana lintsata uimatunneilta sen takia.

Juuso Rauhala. ”Mä tuhoan sun itsetunnon.”, hän sanoi minulle Nokianvirran koulussa. Otti juoksemalla vauhtia ja potkaisi minua yllätyshyökkäyksenä, niin että löin takaraivoni lattiaan koulun käytävällä. Nokian lukiossa hän kiusasi minua sylki lentäen masennuksestani sanoen, että hippokampukseni kutistuu ja teen lopulta itsemurhan. Tiesi äitini hyväksikäyttäneen minua, mutta auttamisen sijaan kiusasi siitä. ”Sä elät helvetissä, mutta et tiedä sitä.” En tajunnut, mistä hän puhui. Rauhala harrasti judoa ja osasi kuristaa minut tajuttomaksi (jälleen yksi väylä aiheuttaa minulle muistinmenetys) Nokianvirran koulun pukuhuoneessa. Suuttui yläkoulussa, kun kerroin yhdestä kiusaamistapauksesta (Hän antoi minun kuunnella mp3-soitintaan ja laittoi sitten äänenvoimakkuuden täysille. Sanoi tehneensä sen, jotta saisin tinnituksen, enkä voisi enää ikinä nauttia hiljaisuudesta.) tytölle, johon hän oli ihastunut. Tämä ilmeisesti kylmeni hänelle tajuttuaan, millainen hän on. ”Sä veit multa N:n!” Hän sanoi pilaavansa kostoksi elämäni Bardon avulla. Kiusasin häntä itse alakoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla haukkumalla häntä läskiksi. Ihminen, joka ei ole täysin paha, voi kiusata ja ihminen, joka on täysin paha, voi joutua kiusatuksi… ”Tiedätkö miksi tytöt jätti sut yksin? Koska me kiusataan sua.”, Rauhala kertoi minulle kasiluokalla tyytyväisenä. (Yksi tyttö oli sanonut minulle, että oli parempi tehdä niin, koska muuten he kaikki ihastuisivat minuun. Toinen sanoi, että olisin muuten pulassa poikien kanssa.) ”Me vaan esitetään ystävällistä sulle oppituntien aikana.”, hän sanoi minulle äidinkielen tunnilla ysiluokalla. Kun Kiuru jostain syystä yritti lopulta ei-kiusaamistarkoituksessa kertoa minulle lukiossa äitini hyväksikäyttäneen minua (”Älä tapa mua sitten kun muistat.”, hän sanoi.), tuli Rauhala kerran väliin: ”Ei! Se ei saa päästä vapaaksi!” Hän ilkkui lukiossa myös tehneensä minut masentuneeksi ja kertoi, ettei seksi kiinnosta minua sen takia. ”Sulta menee nuoruus hukkaan. Me eletään se.”, hän sanoi siellä.

Valtteri Pirisjoki. Kiusasi minua yhdessä Rauhalan kanssa Nokian lukiossa. He tulivat kerran iholleni käytävällä ja Rauhala sanoi: ”Valtteri on sua parempi filosofiassa. Ja koulun kovin naistenmies. Se voisit olla sinä.”

Matias Ruotsalainen. Kiusasi ja häiritsi jollain ilkeillä sanoilla Nokian lukiossa ja sanoi syyksi sen, että olin saanut yhden kiusaajani, hänen kaverinsa, erotetuksi sieltä. Hänestä olin tehnyt epäreilusti. Näillä ihmisillä on erilainen oikeuskäsitys.

Lassi Lehtonen. Tuli iholle Nokian lukion käytävällä, kun olin debunkannut hänet ja oikeiston filosofian tunnilla sanomalla, että Suomessakin on rikkaita. Tiesi jotain tilanteestani alempien oppiasteiden tuttujeni kanssa ja kysyi vihamielisesti, oliko minusta oikein paljastaa psykopaatteja. ”Mistä tiedät, että mä en ole psykopaatti?”, hän kysyi minulta. Sanoin että hän varmaan sitten on.

Atte Toivonen. Kiusaaja päiväkodissa (Muitakin lapsia kiusasi minua niissä, ja myös jotkin aikuiset tekivät sitä sen lisäksi etteivät tyypillisesti puuttuneet siihen kunnolla ainakaan. Kerran minut tönättiin päiväkodissa naamalleni, niin että nenästäni alkoi vuotaa verta ja minut vietiin terveyskeskukseen. Poikajoukko sai minut jotenkin sanomaan, että olin kaatunut, mutta äitini ei uskonut sitä. Tapasin monta tulevaa koulukiusaajaani kiusaajina jo päiväkodissa, Toivosen lisäksi ainakin Markus Aaltosen (Edit 8.10.2024: Minulla ei ole kristallinkirkasta muistoa tilanteesta, jossa Aaltonen olisi kiusannut minua päiväkodissa. Muistan häntä huvittaneen, kun kieltäydyin syömästä ja riitelin päiväkodin työntekijöiden kanssa. Otin sen myötämielisenä asenteena minua kohtaan. Saattoikohan kyse olla jostain muusta, kun kaikki myöhemmät tapahtumat ja kokonaiskuvio huomioidaan?) ja Juuso Rauhalan. {Muisto tai valemuisto jonkin kiusaajani sanoista ala-asteella: ”Me ei edes tiedetty, miks me kiusattiin sua päiväkodissa. Meidät vaan käskettiin tekemään niin.” Antoivatko kiusaamistani mahdollisesti koordinoineet aikuiset kiusaamisessani tapahtua ”orgaanisen kiusaamisen ajan”, kun kyse oli tyttöjen suosiosta koulussa?}) ja yläkoulussa. Hän ylpeänä muille pojille Nokianvirran koulun pukuhuoneessa: ”Mä kiusasin sitä päiväkodissa.” Kiusasi tai yritti kiusata minua pukuhuoneessa myös siitä, että suuni jää auki täysin rentona. (Pikkulapsena äitini kerran käski minua pitämään suuni kiinni neuvolatarkastuksessa, jotta tätä vaivaa ei huomattaisi. Hän ei kai halunnut kuulla moitteita lapsen kasvatuksesta ja kodinhoidosta.) Kerran yläkoulussa Toivonen töni minua ja kun puolustauduin, hän yritti potkaista minua kiveksille.

Jesse Arpula. Kiusasi minua noin kahden vuoden ajan alakoulussa käyden vähän väliä fyysisesti kimppuuni. Muun muassa hyökkäsi selkäni takaa kimppuuni, kaatoi minut ja painoi päätäni maahan, niin että nenäni rutisi. Tallgrén ja Kiuru kannustivat häntä kiusaamaan minua. Pyrki tekeytymään hyväksi kiusatessaan minua ja haki välillä mukaoikeutusta teoilleen siitä, että olin itsekin kiusannut. Yksi tyttö luokallamme oli, monimutkaisen tapahtumasarjan jälkeen, luvannut harrastaa seksiä hänen kanssaan, jos hän alkaisi kiusata minua. (Kiuru kertoi, että hän ja muut pojat kiusasivat minua, koska luokkamme tytöt olivat ihastuneita minuun. He eivät siksi hänen mukaansa alkaisi seurustella heidän kanssaan. Joku oli vienyt minulta muistin asiasta. Hän sanoi, että he lopettaisivat kiusaamiseni, jos joko alkaisin seurustella kyseisen tytön kanssa tai loukkaisin häntä. Valitsin jälkimmäisen. Kävin kutsumassa häntä huoraksi Kiurun ohjeen mukaisesti. En ollut ihastunut häneen enkä muistanut, kuinka hän oli joskus ollut auttavainen minua kohtaan. Enkä myöskään muistanut seksikokemuksiani. (Niitä oli muutama tyttöjenkin kanssa.) Lisäksi suutuin, kun yksi luokkamme tyttö kertoi hänen kieltäneen muita tyttöjä puhumasta minulle. Arpula sanoi minulle yhdessä tilanteessa, ettei kiusannut minua oikeasti siksi, että olin loukannut tyttöä, vaikka esitti tekevänsä niin. Hän mahdollisesti (ei 100-prosenttisen varma muisto) myös kielsi ketään kertomasta tytölle syytä siihen, että olin loukannut tätä kuultuaan siitä mahdollisesti vasta myöhemmin ja valehteli tälle myöhemmin, ettei ollut tiennyt. (Päivitys 10.1.2024: Muisto Arpulasta kovistelemassa minua ja vaatimassa olemaan kertomatta tytölle tuntuu lähes kristallinkirkkaalta. Myöhemmin tyttö vaati minua kertomaan, oliko Arpula ollut siellä, kun Kiuru ohjeisti minua loukkaamaan häntä. En muistanut enkä osannut vastata. Arpulakin saapui paikalle ja kiisti sen. Siitä, oliko hän kuullut siitä myöhemmin, ei puhuttu. En muista Arpulan kommentoineen minulle asiaa ja mahdollista yllätystään mitenkään. Hän oli myös viettänyt paljon aikaa Kiurun ja Tallgrénin seurassa silloin…) Kiuru ei pitänyt lainkaan lupaustaan lopettaa kiusaamiseni. Unohtelin itse pitkän tilanteen aikana, miten se oli alkanut. Muistiani kai vietiin. Kerran tai kaksi tajusin tulleeni ansoitetuksi, mutta en pystynyt myöntämään sitä kunnolla itselleni. Hyökkäsin tyttöä vastaan sanallisesti sen sijaan, että olisin kertonut hänelle, mitä oli tapahtunut.)

Matti Haapanen. Kiusaaja ala-asteella. Kerroin hänelle kouluhammaslääkärin aulassa sanoneeni hammaslääkärille, että olen jo luokkani suosituin poika, kun tämä oli yrittänyt saada minut oikomishoitoon sanomalla, että tytöt tykkäisivät minusta enemmän silloin. Haapanen alkoi töniä minua ja vaati minua sanomaan, etten ole tyttöjen suosikki. ”Mä oon oikeesti komee toisin ku sä.”, hän sanoi minulle toisessa tilanteessa.

Mika Kivimaa. Suuttui yläkoulussa, kun hänen tyttöystävänsä ihastui minuun ja jätti hänet. Pahoittelin, mutta Kiuru yllytti häntä: ”Se on ylpeä siitä.” Tiesi että minulle aiheutettiin muistinmenetyksiä. ”Se vei multa A:n!”, hän sanoi, kun hänen veljensä yritti saada hänet jättämään menemättä mukaan kiusaamiseeni.

Samuli Ahonen. Mukana kiusaamassa yläasteella kun minulle aiheutettiin muistinmenetyksiä. Kiusasin häntä itse ala-asteella ajattelemattomasti jonkin verran. Mutta hän ei onneksi ollut hyvä tyyppi silloinkaan. En päässyt kuin huonoon seuraan, jossa sitten kuljin sumussa ja oireilin. Piti natseista yläasteella. Ja ei kai pitänyt juutalaisia pahoina. ”Me ei jätetä sua rauhaan.”, hän sanoi, kun käskin häntä ja Rauhalaa tekemään niin kasiluokalla. He olivat jättäneet minut yksin tarkoituksenaan vahingoittaa minua, mutta kun elämäni muuttuikin tällöin paremmaksi saatuani uudelleen yhteyden tyttöihin, alkoivat he kiusata minua. ”Atte kiusaa sua.”, hän kiusasi minua yläasteella. Häpesin silloin kiusatuksi tulemista.

Jonne Karru. Otti yläkoulussa riveleistä kiinni, kun ratkoin häntä paremmin älykkyystestitehtäviä matematiikan tunnilla. ”Sä et ole mua älykkäämpi!” Kertoi minulle alakoulussa, ettei hän kiusaa, mutta on itsekäs. Kuului poikiin, jotka eivät ikään kuin olleet kummankaan, minun tai Kiurun, puolella, vaan olivat ystävällisiä minuakin kohtaan. En tiedä mitä ajatella hänen kesken jääneiltä vaikuttavista auttamisyrityksistään. Hän muun muassa neuvoi minua hankkimaan masennuslääkityksen yläasteella. Tiesi että minua hypnotisoitiin.

Miiko Jokipii. Läsnä ja kiusaamassa esimerkiksi tilanteessa, jossa Rauhala kuristi minut tajuttomaksi yläkoulun pukuhuoneessa. Ärsyyntyi muiden poikien kanssa Kiurun lietsomana siitä, että istuin välitunneilla tyttöjen kanssa ja nauratin heitä. ”Sä olet käenpoika.” ja ”Yhteiskunta ei kehity, jos sunkaltaiset vie naiset.”, hän sanoi minulle ja kertoi, että hänestä tulee lääkäri. ”Luuletko, että mä haluan lääkäriksi auttaakseni?”, hän sanoi, kun puhuimme asiasta pukuhuoneessa. Piti holokaustia siistinä asiana. ”Tiedätkö Juuso, mitä tarkoittaa S:n ryöstö?”, hän myös sanoi minulle viitaten tyttöön, joka oltiin oudosti viety minulta. En ymmärtänyt yhtään, mistä hän puhui. Opiskeli Nokian lukiossa, eikä osoittanut katumusta ja oli mukana ainakin yhdessä vihamielisessä käytävätilanteessa, jossa kiusaamisestani ja muististani puhuttiin.

Markku Joenperä. Luokanvalvojani yläkoulussa. Virnuili vaan, eikä auttanut, kun kerroin hänelle ja muille opettajille epäileväni äitini hyväksikäyttäneen minua seksuaalisesti ja olevan psykopaatti. Kerroin heille, etten muistanut hyväksikäyttöä, mutta pidin äitiäni ällöttävänä. ”Ai sekinkö on psykopaatti?”, ”Sun äidistä ei kyllä usko.” ja ”Eihän tässä vaan ole kyse siitä, että Juuso ei halua tehdä kotitöitä?”, Joenperä väitti vastaan ja kyseenalaisti minua refleksinomaisesti. ”Huomaatteko te jotain outoa Markussa? Te muut kuuntelette vakavina ja hän virnuilee.”, sanoin muille opettajille. (Kiusaajani kai veivät muistini minulta, kun olin puhunut opettajille. Kiuru ja Rauhala vainosivat minua taukoamatta koulun käytävillä. Minulla ei ollut mahdollisuuksia miettiä tilannettani. Myös äitini saattoi tehdä sen. Hän sai minut kotona unesta hypnoosiin ja kyseli minulta, mitä koulussa oli tapahtunut. Vihasin häntä, enkä normaalisti puhunut hänelle, mutta hypnoosissa minut sai luottamaan keneen vain.) Yksi paikalla olleista opettajista yritti auttaa minua antamalla minulle auttavan puhelimen numeron. Kotona äitini tutki reppuni ja takavarikoi sen minulta. ”Kuka sulle on antanut tämän numeron?”, hän kysyi minulta, kun olin nukkumassa. (Mitenhän hän osasi tehdä sen? En usko, että hän tutki reppuni joka päivä.) ”Ei tee mieli auttaa sua.”, Joenperä sanoi, kun olin ärsyyntynyt hänen käytöksestään. (Jyrki Rantanen ja Eeva Humalamäki olivat muita, jotka eivät auttaneet. ”Sun elämäs voi muuttua paremmaksi myöhemmin. Se voi tapahtua vaikka mun iässä.”, jälkimmäinen sanoi. ”Tästä paskasta ei ole ulospääsyä.”, olin sanonut äidistäni, kiusaajistani ja Joenperästä.) Joenperä ei puuttunut koulukiusaamiseen, vaan vähätteli sitä ja syyllisti minua siitä. ”Kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.” Hän suuttui, kun kutsuin Kiurua psykopaatiksi. ”Eli Leo saa vapaasti kiusata mua, mutta mä en saa kutsua häntä psykopaatiksi?”, kysyin häneltä. ”Se on liian kova rangaistus!”, hän jyrisi minulle. Epäilin häntä psykopaatiksi sen perusteella. ”Maailma ei ole reilu.”, hän myös sanoi minulle. ”Niin, koska sinunkaltaiset tekevät siitä epäreilun.”, vastasin hänelle. Joenperä ehdotti koulun vaihtoa minulle. Kieltäydyin ja sanoin ettei riittäisi, että pääsisin eroon Kiurusta, vaan minun pitäisi päästä eroon myös äidistäni. ”Eli kaikki tai ei mitään?”, hän sanoi ja jätti asian siihen. Kukaan opettaja Nokianvirran koulussa ei osoittanut kiinnostusta kotiolojani ja äitiäni kohtaan sen jälkeen, kun olin puhunut asiasta.

[Opettajat siis käyttäytyivät samalla tavalla samassa tilanteessa, kun he olivat auttamatta minua kunnolla. Oliko se vain suomalaista kulttuuria ja kateuden tapaista? Mutta ei naisopettajalla ainakaan olisi pitänyt olla syytä kateuteen? Toinen, täysin hullu, selitys olisi esimerkiksi saatananpalvojiin (sekulaareja ateisteja elämässä jännittävällä tavalla?) kuuluminen ja heidän halunsa, toimintakaavansa, sääntönsä ja palkintojärjestelmänsä? Saattoivatko opettajat jopa aiheuttaa minulle muistinmenetykseni? Tiesivätkö opettajat ennen tilannetta, että kukin tulisi toimimaan niin? Vai löysivätkö he sattumalta toisia saatananpalvojia? Kerroin opettajille jopa epäileväni tulleeni hypnotisoiduksi unohtamaan asioita. ”Eli hypnoosiakaan ei ole olemassa?”, sanoin ärsyyntyneenä Joenperälle, kun hän suorilta käsin torjui ajatukseni. (Olin joutunut sanomaan samaa psykopaateista.) Miksei minua ohjattu hoitoon, jos kuulostin mielenterveysongelmaiselta? Kaikki heistä eivät myöskään vaikuttaneet pitävän puheitani äärettömän kiinnostavina… Olin lisäksi taatusti niin tosissani ja vakavissani kuin pystyin olemaan… Joenperä ehdotti äitini jututtamista. Sanoin, että se johtaisi vain siihen, että he uskoisivat hänen valheisiinsa, jotka hän kertoisi tietyllä harjoitellulla ja vakuuttavalla äänensävyllään. Sanoin myös, etteivät he ottaneet minua vakavasti, koska kyse oli äidistä eikä isästä. Ja koska äitini ei ollut alkoholisti, ja minä olin hyväkäytöksinen, enkä esimerkiksi viillellyt itseäni. Annoinko heille tekosyyn menemällä, mielestäni teini-ikäiseltä ymmärrettävään ja mistähän ikinä johtuneeseen, antagonisoivaan ”Ette auta mua kuitenkaan!” -tilaan?]

Jyrki Rantanen. Opettaja yläkoulussa. Kiusasi minua punastelusta ja jännittämisestä oppitunnilla. ”Mikä sitä vaivaa?”, hän kyseli naureskellen muilta oppilailta. Tulin vihaiseksi ja sanoin: ”Hei Jykä, haista vittu.” Hän suuttui ja sanoi, että hänen tekisi mieli vetää minua turpaan. ”Ai tekis vai? Mitä sä sanot poliiseille? ’Kiusasin oppilastani ja kun se puolustautui, löin sitä’?”, vastasin. Tilanne käytiin myöhemmin läpi rehtorin kanssa ja Rantanen pyysi minulta anteeksi.

Mikko Aarnivala. Opettaja alakoulussa. Ei hankkinut minulle apua, kun kerroin hänelle ja kouluterveydenhoitajalle hakanneeni äitiäni vyöllä ja haluavani lastenkotiin. Olin tällöin alkanut muistaa osittain varhaislapsuuttani. ”Lastenkoti ei ole hyvä paikka sinulle ja mitä ikinä onkaan tapahtunut, teidän täytyy tehdä sovinto.” Pyysin päästä puhumaan ”psykologille tai jollekin”, mutta he eivät järjestäneet sellaista. He kysyivät onko äitini hyväksikäyttänyt minua seksuaalisesti. Vastasin että ei. En muistanut. Kysyin turhautuneena, että eikö millään muulla sitten ole väliä. Kerroin kuristaneeni äitiäni, kun hän tuli jatkuvasti koputtamatta huoneeseeni ja vastasi kieltoihini hyvin ärsyttävästi, että ”Ai tarvitseeko Juuso yksityisyyttä?”. ”Kuristitko sä kovaa?”, terveydenhoitaja kysyi jättäen muun noteeraamatta. ”Niin kovaa kuin pystyin.”, kerroin. Pääni levisi, kun ahdinkoani ei otettu vakavasti. Kerroin kuinka äitini oli huutanut minulle lapsena ja jättänyt minut suojelematta. ”No tekeekö se sitä enää?”, Aarnivala haastoi minua. Asiakas- ja potilastiedoissani ei ole merkintöjä näistä tapaamisista, vaikka siellä jotain muuta kouluterveydenhoitajilta onkin. Aarnivala tuli käymään meillä kotona ja sanoi, ettei siellä näyttänyt niin pahalta kuin olin sanonut. Hän keskusteli kahden kesken äitini kanssa. Kuulin äitini kysyvän häneltä, voitaisiinko asia pitää koulun sisäisenä, koska ”yksinhuoltajaäitiin suhtaudutaan niin ennakkoluuloisesti sossussa”. Aarnivala myös laittoi minut yläkouluun samalle luokalle Tallgrénin ja Kiurun kanssa saatesanoilla ”Saatte tehdä sovinnon.” Kyvytön tai haluton näkemään kiusaamisen ja riitelyn ero siis. ”Sä luotat liikaa aikuisiin. Mikko on pedofiili.”, jo kuollut (Hänen naapurinsa ampui häntä kaksi kertaa päähän heidän kerrostalonsa parkkipaikalla.), luokkatoverini Henri Koivisto sanoi minulle, kun olin alkanut kapinoida äitiäni vastaan. En tiedä, miksi hän sanoi niin.

Pentti Laukkanen. Opettaja alakoulussa. Kiusasi minua punastelusta muun muassa. ”Hyvä kun kiusaatte sitä.”, hän sanoi Tallgrénille, Kiurulle ja Arpulalle. Hän kertoi minun muistuttavan hänen vanhaa vihollistaan. Laukkanen myös otti minusta kiinni ja läpsi pakaroille Kiurun, Tallgrénin ja Arpulan läsnäollessa ja mahdollisesti auttaessa. Uhkasin kostaa sen, kun hän olisi puolustuskyvytön vanhus. Heidän on täytynyt aiheuttaa minulle muistinmenetys sen jälkeen.

Henri Koivisto. Epäilen, että hän osallistui punasteluni aiheuttamiseen ala-asteella. ”Minkä värinen on paloauto?”, hän kerran kysyi minulta toistuvasti, enkä ymmärtänyt, mistä oli kyse. Hän kai sai minut tiedostamaan ensimmäisen kerran, että posket voivat tulla punaisiksi, ja syötti mieleeni ajatuksen, että se on jotain kauheaa, jota tulee hävetä. (Opettaako joku tällaisia temppuja lapsille?)

##. Kiusasi minua kai jotenkin, kun olin päiväkoti-iässä. Ala-asteella ollessani hän muistaakseni sanoi minulle: ”Tiiäkkö miks mä en enää kiusaa sua? Koska tässä iässä on mun kannalta parempi olla ystävällinen sua kohtaan.” Muisto tuntuu 99-prosenttisen varmalta. Nimesin hänet siksi noin.

Sukulaisiani muualta: Eini Malinen, Airi Malinen, Arvo Malinen, Matti Hakso. Todistivat äitini hypnotisoivan minulle muistinmenetyksen Kolarissa, kun suoraan lastenkotiin menemisen sijaan (Tai siis sinne toisilla keinoilla pääsemisen yrittämisen sijaan. Suunnittelin puukottavani äitiäni, mutta en pystynyt tekemään sitä. Koivisto ehdotti kaupasta varastamista. Jos en jäisi kiinni, saisin ilmaista tavaraa ja jos jäisin kiinni, minut olisi pakko huostaanottaa. Torjuin ajatuksen, koska varastaminen oli minusta väärin. Enkä myöskään mennyt puhumaan lastenkodin työntekijälle, kun Koivisto sitä ehdotti.) olin mennyt Aarnivalan ja äitini ehdotuksesta ylimääräiselle lomalle mummolaani. Pelkäsin ja epäröin lastenkotiin menemistä. Toivoin sijaisperheeseen pääsyä, mutta Aarnivalan mukaan niistä oli Nokialla pulaa ja ne oli tarkoitettu muille. Mummolassa Airi Malinen yritti taivutella minut olemaan menemättä lastenkotiin perustellen sen vain sanomalla: ”Sitten mekään ei enää nähdä sinua”. Pysyin vahvistuneessa kannassani mennä lastenkotiin ja äitini sanoi: ”Mä aivopesen sen.” Eini Malinen kiusasi minua: ”Kohta sä et muista mitään.” Hän oli myös ollessani pikkulapsi todistanut äitini hyväksikäyttävän minua. Automatkalla Nokialle äitini sanoi minulla olleen ”aurinkoinen lapsuus”. ”Oliko?”, sanoin ja uskoin sen. Myllyhaan koulussa luokkani pojat kyselivät, mitä sukulaiseni olivat tehneet minulle. En enää halunnut lastenkotiin, vaan olin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Tallgrén oppitunnin alussa Aarnivalalle: ”Ne aivopesi sen.” Aarnivala vastasi: ”Sitten aivopesi! Pääasia että tekee läksynsä.” Olin aiemmin protestina lopettanut läksyjen tekemisen, kunnes pääsisin lastenkotiin.

Äitini antoi myöhemmin merkkejä, joita en muistamattomana tajunnut, siitä että hän tiedosti täysin, mitä oli tehnyt minulle ja oli tyytyväinen tilanteeseen. Lukioiässä ollessani kotona hyppytunnilla hän kysyi, mikä tunti minulla oli seuraavaksi. Vastasin että psykologian. Hän sanoi siihen vain hykerrellen: ”Oidipuskompleksi.” Kerran TV:ssä kerrottiin Fritzlin tapauksesta. ”Oonkohan mäkin noin sairas…”, äitini sanoi. Toisella kerralla TV:ssä kerrottiin Ahon hallituksen leikkauksista 90-luvun lamassa ja äitini sanoi elämäni menneen pilalle niiden takia. Hän siis tiedosti elämäni olevan hyvin huonoa ja mahdollisesti viittasi siihen, kuinka minua ei saatu pikkulapsena pelastettua häneltä (hänestä ehkä vai tuskin lamaleikkausten takia). Minulla ei ollut tapana katsoa televisiota äitini kanssa, mutta vilkaisin sitä usein eteisestämme poistuttuani huoneestani, jossa normaalisti vietin lähes kaiken aikani. ”Oon mä saanut sen nyt säälimään mua.”, kuulin äitini sanovan puhelimessa siskolleen Eini Maliselle (Hän oli läheisissä väleissä vain tämän kanssa, puhui tälle aina tietyllä tavalla, eikä hän juuri soitellut muille.), kun olin yläasteiässä. Minulla oli silloin vaihe, jolloin säälin häntä, koska hän teki kahta työtä. Vajosin välillä pitämään elämääni normaalina unohtaen kaiken, mitä siitä puuttui.

[Kiusasin itse ala-asteiässä myös erästä poikaa jonkin aikaa koulun ulkopuolella. Ennen sitä Amir Bardo sanoi näyttävänsä minulle, mitä sadismi on, ja saavansa minut kiusaamaan häntä. Rajuin kiusaamistilanne oli hänen houkuttelemisensa juomaan purovettä sanomalla sen olevan ”taikavettä”. Daniel Bardo oli siellä veljensä kanssa ja sanoi minun nyt tietävän millaista on kiusata. Kiusasin, koska se tuntui hyvältä. Ihminen voi olla vaikka missä tilassa. En saanut aloittaa elämääni viisaana ja hyvänä.

Päiväkoti-iässä kiusasin toisen pojan kanssa hänen veljeään. Laitoimme hänet leikkipuistossa vaijeriradan renkaan kyytiin jotenkin niin, että hänen päänsä raapaisi matkalla maata. Tapahtunut yllätti ja säikäytti minut. Pyysin häntä tekemään minulle jotain kostoksi ja olemaan kertomatta vanhemmilleen tapahtuneesta, jotta äitini ei saisi tietää eikä suuttuisi minulle. Hän ei muistaakseni tehnyt minulle mitään. Äitini sai tietää ja katumus ei ikinä riittänyt hänelle… Toisella veljellä oli tapana kiusata myös minua. ”Sä kiusaat ite!”, Harhala pääsi sanomaan ja tekeytymään oikeamieliseksi tekojeni myötä.

Ala-asteiässä ryhdyin muutaman kerran koulumatkalla heittelemään yhtä luokkani poikaa lumihankeen wrestling-tyylillä, vaikka hän pyysi olemaan tekemättä niin. Daniel Bardo oli tehnyt samaa minulle. Se vain nousi minusta. Annoin Arpulalle tekosyyn ”puolustaa” kyseistä poikaa. Hän lienee ollut läsnä yllämainituissa pukuhuonetilanteissa, luultavasti tiesi muistinmenetyksistäni ja oli myös ala-asteella kerran ”Leon puolella”. {Yhdellä välitunnilla yläasteella hän alkoi puhua ärsyttävästi parodisella romaniaksentilla eikä lopettanut, vaikka pyysin… Hän on uskoakseni etniseltä taustaltaan osittain romani. En ikinä huomannut sitä lapsena.}

Ala-asteiässä kiusasin hiukan yhtä serkkuani hänen veljensä kanssa. He myös kuristivat minut tajuttomaksi ja muistittomaksi kerrottuaan heidän vanhempiensa hyväksikäyttäneen heitä seksuaalisesti. He eivät olleet valmiita kääntymään vanhempiaan vastaan. Kerran ala-asteiässä pakastin kalastamiamme kaloja elävänä hänen veljensä kanssa makaaberia tai sadistista nautintoa tuntien. Se oli minun ideani. Kaduin sitä myöhemmin elämäni pahimpana tekona.

Kerran alakouluiässä joku naapurustoni pojista heitteli keppejä minua vanhemman kehitysvammaisen pojan polkupyörän pinnojen väliin. Menin mukaan ja kaadoin tämän. Hänelle ei onneksi käynyt pahasti.

Päiväkoti-iässä kiusasin kissaamme pelottelemalla sitä. Käärin sen peittoon, jotta se ei voisi raapia minua, ja pelottelin sitä karjumalla ja irvistelemällä. Sen jälkeen lopetin ja rauhoittelin sitä. Ja sitten järkytin kissan perusteellisesti tekemällä saman uudelleen. Äitini oli käyttäytynyt vastaavalla tavalla minua kohtaan. Samoin naapurustoni kiusaajat. Muistan Amir Bardon luvanneen olla kaverini tai lopettaa kiusaamiseni, jos alkaisin kiusata kissaamme, mutta olinkin jo tehnyt sitä. (Myöhemmin kyseinen kissa hyökkäsi kimppuuni ja raapi pääni arville, kun olin mennyt silittämään sen pentuja sen nukkuessa.)

Äitini, sukulaiseni, naapurini, luokkatoverini, opettajani, terveydenhoitokontaktini… Pahuus siis vyöryi elämääni montaa reittiä. Mutta oliko sillä kaikella yhteinen alkulähde?

Ala-asteiässä välillä kiusasin ja olin ilkeä myös toiselle serkulleni. Minua usein ärsytti, kuinka äitini oli ystävällisempi häntä kuin minua kohtaan. Kerran rikoin hänen leijansa, jota olimme monta päivää lennättäneet yhdessä. Ilkeys vain nousi minusta. Olen myöhemmin epäillyt hänenkin äitinsä olleen ”zombi”. Minulla oli myös näyn kaltainen kokemus tästä serkustani, jonka voisi tulkita viestittävän hänenkin muuttuneen myöhemmin käveleväksi kuolleeksi. Pyrkiiköhän joku hävittämään sukuni?]

Lisää luokkatovereitani peruskoulusta ja lukiosta: Juho Koskela, Lassi Savilahti (Aikaisemmin muistin hänen sukunimensä väärin ”Savitaipaleeksi”.), Rasmus Sainmaa, Juuso Mäenpää, Joni Salminen, Joni Virolainen, Joni Savolainen, Sini Saarinen, Marika Mansikkamäki, Anette StÃ¥hl, Katja Ylitalo, Krista Tuomela, Sonja Aivio, Niia Neuvonen, Crista Hyriäinen, Emma Välimäki, Marjo Tanner, Henna Tuominen, Eveliina Naulo, Mikko Sydänmaa.

Muita nimiä menneisyydestäni:

Hannu Westenius. Kirurgi. Teki luultavasti turhan polvileikkauksen minulle Nokialla vuonna 2011. Käyttäytyi jälkikäteen arvioiden mielestäni hiukan erikoisesti konsultaatiokäynnillä ennen leikkausta sanellessaan tietoja ääneen tietokoneelle läsnäollessani. Olen epäillyt sitä perseilyksi tai ”jutkuiluksi”, ehkä Twin Peaks -viittaukseksi. Siinä voisi olla samaa kuin muualla blogissa mainitussa vihreässä poliisin takissa. He kai vain haluavat tehdä tuollaista…

Tiina Salo. Psykiatri. Haki vimmatusti skitsofreniadiagnoosia minulle olemukseni perusteella hyvin lyhyiden yöunieni jälkeen Tampereella vuonna 2016 tai 2017. ”Tässä on nyt muutakin!” hän sanoi vastaanotolla. Saattoikohan kyse olla jostain muusta kuin vilpittömästä terveyteni arvioinnista?

Laura Johanna Lähteenmaa. Psykiatri. Antoi minulle skitsofreniadiagnoosin Nokialla 2021 ja mielestäni hylkäsi huumepsykoosin toisena mahdollisena diagnoosina kuin vähän liian tähdellisenä asiana hänelle. (En ole varma minua hoitaneiden lääkärien työnjaosta, ja diagnoosistani eniten vastuussa oleva henkilö saattaa olla Laura Kristiina Ruotsi. Muistan hänestä parhaiten hänen oudon infantilisoivan puhetapansa ja äänensävynsä hänen kysyessään minulta ”Kuinka Juuso nyt sellaista on tehnyt?”, kun vastasin hänen kysymykseensä huumeidenkäytöstä. Päivitys 6.2.2026: Lääkärien työnjaon voi kyllä mielestäni epäillä olevan oikeasti toisenlainen kuin minulle kerrottaisiin, joten tässä muutama mieslääkäri lisää potilastiedoistani ja vastauksista hoitoani koskeviin valituksiin: Pekka Salmela (Tampereen sosiaali- ja terveyspalvelut 2017), Boris Karpov (HUS 2024), Jari-Pekka Klemettilä (Pirkanmaan hyvinvointialue 2024), Marko Kataja (Pirkanmaan hyvinvointialue 2024). Tapaamieni lääkärien voi mielestäni epäillä hyökänneen minua kohtaan alkuperäni takia, ja kuuluvan organisaatioon, joka päätti vanhempieni olemassaolon ja pyrkii tekemään saman minulle. He ovat joko maksimaalisen pahoja ihmisiä tai sellaisten vankeja. Jälkimmäisessä tapauksessa hyökkäykset minua kohtaan vain kulkevat heidän kauttaan.)

Johanna Heinonen. Lääkäri. Teki minusta pakkohoitolähetteen Tampereella huhtikuussa 2021 vanhan Structures of Reality -nimisen blogini pohjalta, jossa olin myös epäillyt juutalaisia pahoiksi, nimennyt koulukiusaajiani ja kertonut uskovani vapaan tahdon olemassaoloon.

Päivitys 20.1.2026: Onkohan kukaan omaan ikäluokkaani kuuluvista listan henkilöistä enää olemassa? Osan somekäytös on mielestäni hiukan liian erikoista eli kyse lienee zombeista. Ihmiset järjestellään Suomessa ikuiseen kadotukseen uskoakseni yleensä lapsuudessa se aloittamalla. Osa lapsista kasvatetaan pahoiksi ja lähetetään hyvien lasten kimppuun, minkä jälkeen he lähtevät näiden perässä ikuiseen kadotukseen. Toiminta ehkä kokonaisuudessaan kehystetään saatananpalvonnaksi, ja suurin osa lapsista on mukana ensisijaisesti juutalaistoiminnan kautta, ja osa pelkästään tai niin pelkästään kuin mahdollista saatananpalvojina. Osalla suomalaisista juutalaisten alijäsenistä kai on toisia enemmän kavereita Israelissa, ja lasten yhteensopivuus juutalaisuuden kanssa varmaan mitataan.

Monikohan listan henkilöistä oli jonkun toisen juutalaisten goy-jäsenen lapsiseksipalkinto? Kun summaan yhteen lähimenneisyyteni poliisihavainnot ja kaksi muistoa kohtaamisista poliisin kanssa lapsuudessani — toinen kodissani ennen kouluikää ja toinen luokkahuoneessa ala-asteella niin, että osa ylläolevan listan henkilöistä oli läsnä — en voi välttyä ajatukselta, että kaikki tämä tapahtuu Suomen poliisin valvovan silmän ja organisatorisen osaamisen alaisena. Suomen poliisi on joko kokonaan juutalaisten hallinnassa tai se sisältää myös heidän suomalaisjäsentensä itsenäisyyspyrkimyksiä. Tästä kaikesta voi päätellä, kuinka hyvin mikään näiden kysymysten käsittelyyn pyrkivä toiminta Suomessa voi onnistua. Kukaan muu kuin poliisi ei kai esimerkiksi tutki rikoksia Suomessa. Olen epäillyt, että Suomi ei ehkä ole oikeasti itsenäinen valtio vaan yhä Ruotsin osa. Kaksi huonoa asiaa voisivat tässä tapauksessa sulkea toisensa osittain pois, eikä poliisi ehkä saa kaikkia Suomen toimintoja hallintaansa — sähköpostiliikenteen se kyllä saa. Se olisi tietenkin alku, mutta mistä löytää tänne taho, joka voisi teloittaa suomalaisia poliiseja — ja mieluiten häkissä elävältä polttamalla?

{Varo juutalaishuijausta Dajjalin tyydyttämisestä — kaikesta on muutenkin aina myös juutalaisversio — sekä onnea yritykseen löytää juutalaisiin kuulumaton ruotsalainen?}

My Bullies From ’90s & ’00s Nokia, Finland and What Happened to Me

Amir Bardo. Forced me to eat a spider at kindergarten age among other acts. (I remember how we were in a playhouse and he said he would not let me leave if I wouldn’t eat it. I don’t remember properly what happened next. He probably shoved it in my mouth. I remember my mother telling me years later that he had done such a thing to me.) Invaded my home with his brother once during those years, locked the bathroom door so that my mother couldn’t get there and stuffed feces in my mouth. At another time, he shoved cat feces from the litter box to my mouth. When I was in kindergarten age, he kicked me in the testicles. (I remember my mother taking me to a doctor for a checkup after it and me complaining about no one doing anything to Bardo. There is no entry about this in my medical records.) Bardo also told me he had raped me when we were small children. I don’t remember that event well. A (bad) friendship developed between us at primary school age. At junior high school age I tried to cut ties with him. He became mad and taught my school bullies below, Leo Kiuru and Juuso Rauhala, how to hypnotize me. Bardo himself had previously inferfered with my life with hypnosis. ”If I can’t have you, then no one will,” he said during one situation at primary school age. Bardo told me they had hypnotized me into depression following his instructions. ”Wouldn’t it have been better to be my friend?” he said to me. I was, at least, hypnotized at junior high school (Nokianvirta School) to forget events that had raised my self-esteem and well-being. Once, as Bardo was bullying me, I asked him how he would feel, if someone did the same to him. He answered: ”But no one does. So what does it have to do with this? Why do people keep asking that?” Bardo and his brother watched that I wouldn’t remember and reveal that their mother (Aila Lappalainen) had sexually abused me as a small child. He didn’t want me to remember that my mother had sexually abused me either, if I would call the police. (A couple of situations about this that ended with memory loss for me happened.) Bardo told me he is a sadist when we were at school age. At kindergarten age he told me he worships Satan. I have a memory from early childhood of he giving me an eating disorder by hypnotically making food taste bad to me. ”(Then you’ll get to always eat your favorite food,” I remember he saying to make me more receptive to it. I liked only fish sticks and grated carrots after that. Potatoes made me vomit. My mother took me at least once to the Nokia health-care centre because I didn’t eat. As usual, there isn’t a single entry about this topic in my medical records.)

Janne Harhala. For example, kept hold of me when Bardo’s brother, the now-dead (Or that’s what they told me, at least.) Daniel Bardo, kicked me in the knee so that it dislocated. I was 4 or 5 and he two years older. Physically attacked me repeatedly with the Bardo brothers when I was playing alone outside. At primary school age (There was a ”bad friendship” between us too.) I asked him why he had done it and he answered without seeming like he had changed: ”It was fun. You didn’t resist at all.” Once he bullied me: ”You don’t know what we did to you as children.” ”Who has taught you how to hit on women!?” Harhala once roughed me up mad and jealous, when I was at primary school age. ”You don’t panic anymore,” he said to me during one situation. I remember that Bardo, at least, caused me panic attacks when I was a small child — he shocked me by revealing his evilness — and apparently Harhala took part in it too. He had a habit of burning ants with a magnifying glass at elementary school age. I joined him at it at least once.

(My single parent mother, Elna Malinen, didn’t get me help because she was afraid I would get fostered. I heard her say that on the phone. She didn’t take care of my well-being at all and apparently saw me as her property that she didn’t want to give up. ”Quit your whining!” she yelled at me when I wanted to be with my friends at the kindergarten. She studied for a high school diploma and entrance exams as a 40-year-old when I was tormented outside. She didn’t do well and later became a janitor and a newspaper carrier. Malinen sexually abused me a few times when I was at kindergarten and primary school age. Afterwards she hypnotized me to forget it. She was also a hoarder. I was ashamed of my home and felt like I couldn’t bring anyone there. I also have memories of being in a child protection process, but there are no mentions of it in my medical records. According to my memories, my mother also told me as an older child that there was an attempt to take me into custody. ”But me and (my godmother) Anne went and got you out of there,” she said. I don’t know if something like that can happen. One related memory of mine is my mother holding a box of candy and coaxing me to come back home from some sort of facility. Once at primary school age, after returning home, my mother asked me angrily if I had talked to girls because my face was red. She said she didn’t like it when I asked what was wrong with it and felt confused.)

Severi Lehtonen. Intentionally pulled down a shelf so that it fell on my head at primary school age.

Teemu Keskitalo. Among other things shot me in the eye with an airsoft gun. Hit me on the eyelid, thankfully. Found out that my mother had sexually abused and bullied me about it relentlessly. ”Go fuck your mother.” (I didn’t believe it.)

Leo Kiuru. A bully from primary school (Myllyhaka School) to high school. ”If you expose me as an adult, I’ll just pretend to have changed,” he told me at a hallway of Nokia High School. He at primary school: ”If you tell the teacher, all of us other boys will just deny it. You won’t get anyone to testify.” To the other boys in the junior high school locker room about his actions in primary school: ”I tried to destroy him at primary school already but girls started to defend him.” He mocked me at Nokianvirta School after hypnotizing me: ”He doesn’t remember. Let’s not remind him.” & ”He obviously thinks he’s ugly.” I didn’t understand what he was talking about, but I did feel ugly. He (with others, I guess) also hypnotized me to forget my situation with the girl S. I had decided to start dating her. Later, she became mad at the amnesic me and gave her virginity to one of my bullies without knowing what they had done to me. ”Amir’s plan worked perfectly,” Kiuru said about S to me and a group of boys at Nokia High School when he was bullying me about what had happened. ”S is my friend on Facebook!” he said and jeered that she didn’t know what had happened. Amnesia as a trauma reaction ensued for me; I probably partially did it to myself to escape the shock. Kiuru told me he would try to turn others against me at high school. There he also caused me a panic attack (which lead to amnesia) by saying: ”Guess who’s also a psychopath? Your mother.” He also said: ”We made you depressed. You won’t take a girl from anyone anymore.” Kiuru’s mother was in the parents’ association and knew her son was a psychopath or similar and bullied me. She, however, didn’t monitor the situation. ”The only solution to this situation is to make you two friends. Leo is like that.” — or phrased slightly differently — I was told at early stage of primary school, as Kiuru started to bully me even before girls became infatuated with me. (The same applies to some of the other citations in this post. Some sentences I remember word for word and some not quite. I do remember the core content of the verbal exchanges clearly, though.)

Henri Tallgrén. Got mad and said he would lose the interest of girls after I had called him crooked in their presence at primary school. Caused me to start blushing somehow on fourth grade. (By embarrassing me, I guess.) ”It’s in your nervous system and you’ll never get rid of it!” he said. (I suspect and dimly remember that he embarrassed me by telling everyone in the classroom that I had slept in the same bed with my mother. I did that for some time then — usually with my feet toward the opposite direction than my mother — without seeing it as strange if I didn’t stop to think about it. I suspect that was done to me, too, with hypnosis or mind control methods similar to hypnosis like some of my memory losses and some of my sexual abuse by my mother. (Once or twice as a small child I didn’t understand at all, or almost at all, what was happening, and once I was asleep. I thought my mother was ugly and as an older child I had an understanding of what sex was. Because of that I don’t believe it was ever consensual and conscious like with Lappalainen — respect was missing then too though to put it mildly. I also remember rejecting my mother’s suggestions of sex in a shocked state. I may have told her that she is my mother in addition to calling her ugly. My memories of other sexual abuse situations with my mother are hazy and she must have been able to cause them by some other method.) I remember my mother coaxing me to return when I had left for my bed or had gone to sleep in it and possibly even succeeding.) He bullied me a lot about it at primary school and junior high school. I suspect some adult had taught him how to do it. Took delight and pride in causing me suffering: ”… and then you start blushing.” ”He’s afraid of fighting,” he and Miiko Jokipii laughed in the hallway of Nokianvirta School. Tallgrén’s mother was in the parents’ association, too, and knew he bullied me. ”Bullying him doesn’t work, if he remembers he’s the favorite of girls,” Tallgrén said at primary school. ”Forgive us or we’ll continue bullying you,” he said of him and Kiuru in the last days of primary school. I refused and said: ”Then, you’ll continue.” In junior high school, he knew about me getting hypnotized and what happened with S and said he didn’t take part in it at all.

##2. Didn’t accept girls liking me more than him in primary school. Took part in bullying me because of this with all the other boys in my class. ”All the boys are on my side,” LK was able to bully me in the third grade, I believe. ”You don’t get braces because you’re afraid we’ll bully you. We achieved to make you uglier,” ##2 told me. He was in the same junior high school and high school with me and didn’t show regret. (Edited on July 9, 2024: Name changed because the memories do not feel quite one hundred percent certain. I would bet on their truth, but I couldn’t swear in court it happened. And his non-intervention in the type of bullying he witnessed, alone…)

Markus Aaltonen. A bully in primary school. He was often friendly towards me, but was, in reality, a bully and on the side of the bullies. He usually left direct bullying for others. Looked at me and sneered after an art class my mother had taught as a substitute had ended. I had spent a big part of the class leaning my head against the desk with my fingers in my ears and my eyes closed. I was that ashamed of my mother. He bullied me once in a P.E. class in elementary school in the sauna of the Nokia public indoor swimming pool for not knowing how to swim.

Juuso Rauhala. ”I will destroy your self-esteem,” he told me at Nokianvirta School. Sprinted and kicked me as a surprise attack causing me to hit my head on the floor in a school corridor. At Nokia High School he bullied me about my depression with spittle flying saying my hippocampus will shrink and I will eventually commit suicide. Knew that my mother had sexually abused me, but instead of helping, bullied me about it. ”You live in a hell, but you don’t know it.” I didn’t understand what he was talking about. Rauhala practiced judo and knew how to choke me unconscious (yet another way to cause me amnesia) in the locker room at Nokianvirta School. Got mad at junior high school, when I told about one bullying incident (He let me listen to his MP3 player and then put it at maximum volume. He said he did it so that I would get tinnitus and would never again be able to enjoy silence.) to a girl he was infatuated with. She apparently became cold towards him after realizing what he was like. ”You took N from me!” He said he would destroy my life as a revenge with the help of Bardo. I bullied Rauhala myself in the first or second grade by calling him fat. A person who is not completely evil can bully and a person who is completely evil can get bullied… ”Do you know why girls left you alone? Because we bully you,” Rauhala told me at eighth grade and was happy about it. (One girl had said it was better to do so because otherwise they would all get infatuated with me. Another said I would be in trouble with boys otherwise.) ”We only pretend to be friendly towards you during classes,” he told me during a ninth grade Finnish class. When Kiuru, for some reason, tried to finally tell me, without a bullying intention, at high school that my mother had sexually abused me (”Don’t kill me when you remember,” he said.), Rauhala once intervened: ”No! He can’t become free!” He also jeered at high school that he had made me depressed and that I wasn’t interested in sex because of that. ”You will miss out on youth. We will live it,” Rauhala said there.

Valtteri Pirisjoki. Bullied me with Rauhala at Nokia High School. They once confronted me in a hallway and Rauhala said: ”Valtteri is better than you at philosophy. And the biggest ladies’ man in the school. It could be you instead.”

Matias Ruotsalainen. Bullied and bothered me with some mean words at Nokia High School. He gave me getting one of my bullies, his friend, expelled from there as the reason for it. I had done something unfair according to him. These people have a different sense of justice.

Lassi Lehtonen. Confronted me in a Nokia High School hallway after I had debunked him and the right wing in a philosophy class by saying there are rich people in Finland too. Knew something about my situation with my classmates from lower stages of education and asked me with hostility, if I thought it was right to expose psychopaths. ”How do you know I’m not a psychopath?” he asked me. I said that then he probably is.

Atte Toivonen. A bully in kindergarten (Other kids also bullied me there and some adults too in addition to typically not intervening properly at least. I was once pushed to the ground there so that I landed on face, my nose started bleeding and I was taken to a healthcare centre. The group of boys somehow got me to say that I had fell, but my mother didn’t believe it. I met many of my future school bullies there as bullies, Markus Aaltonen (Edit October 8, 2024: I don’t have a crystal clear memory of a situation in which Aaltonen would have bullied me in daycare. I remember him being amused when I refused to eat and fought with the daycare workers. I took it as sympathetic attitude towards me. Could it have been something else when all the later events and the overall picture is taken into account?) and Juuso Rauhala at least, in addition to Toivonen. {A memory or a false memory from elementary school of the words of one of my bullies: ”We didn’t even know why we bullied you in daycare. We were just told to do so.” Did the adults, who possibly coordinated my bullying, allow a ”period of organic bullying” when it was about the attention of girls at school.}) and junior high school. He proudly to other boys in the Nokianvirta School locker room: ”I bullied him in kindergarten.” Bullied or tried to bully me about my mouth that stays open when completely relaxed. (When I was a small child, my mother once asked me to keep my mouth closed during a health check-up, so that this malady wouldn’t get noticed. She didn’t want to hear complaints about child-rearing and housekeeping, I guess.) Once at junior high school, Toivonen pushed me and when I defended myself, he tried to kick me in the groin.

Jesse Arpula. Bullied me for about two years in primary school attacking me physically every once in a while. For example, assaulted me from behind, pushed me over and pressed my head on the ground so that my nose crackled. Tallgrén and Kiuru cheered him to bully me. Arpula tried to feign being a good guy when bullying me and sometimes sought for a pseudo-justification for his actions in me having bullied too. A girl in our class had, after a convoluted series of events, promised to have sex with him if he started to bully me. (Kiuru told me that he and the other boys bullied me because the girls in our class were infatuated with me. He said they would not start going out with them because of this. Someone had caused me to forget my position. He said they would stop bullying me if I took the girl as my girlfriend or insulted her. I chose the latter. I went and called her a whore following Kiuru’s instructions. I was not infatuated with her and I didn’t remember how she had been helpful to me in the past. And I had forgotten my past sexual experiences. (There were a few with girls too.) I also got mad at her after one girl in our class told me she had forbidden the rest of them from speaking to me. Arpula told me on one occasion that he didn’t bully me because I had insulted her even though he pretended so. He possibly (not a 100% certain memory) also told everyone not to tell the girl the reason I had insulted her after possibly hearing about it only later and lied to her later that he didn’t know. (Edit 10. January 2024: A memory of Arpula roughing me up and demanding not to tell the girl feels just about crystal clear. Later the girl insisted me to tell her whether he had been there when Kiuru told me to insult her. I didn’t remember and couldn’t answer. Arpula also appeared there and denied it. Whether he had heard about it later wasn’t talked about. I don’t remember Arpula commenting to me about the topic and the possible surprise to him at all. He had also spent a lot of time with Kiuru and Tallgrén then…) Kiuru didn’t keep his promise to stop bullying me at all. The situation lasted long and I kept forgetting how it had begun. Someone was probably causing me memory loss. Once or twice I understood I had been entrapped but I couldn’t admit it to myself fully. I attacked the girl verbally instead of telling her what had happened.)

Matti Haapanen. A bully in elementary school. I told him in the lobby of the school dentist that I had told the dentist I was already the most popular boy in the class when she had tried to talk me into getting orthodontics by saying girls would like me more. Haapanen started pushing me and demanded me to say I wasn’t the favorite of girls. ”I’m good looking for real unlike you,” he said to me another time.

Mika Kivimaa. Got angry in junior high school when his girlfriend had a crush on me and left him. I apologized but Kiuru egged him on: ”He’s proud of it.” He knew memories were taken from me. ”He took A from me!” Kivimaa said when his brother tried to make him not join in bullying me.

Samuli Ahonen. Bullied me with the others in junior high school when I was caused memory loss. I thoughtlessly bullied him myself somewhat in primary school. But thankfully he was not a good person then either. I found only bad company in which I drifted with a fogged up mind and went haywire sometimes. Ahonen liked Nazis in junior high school. And he didn’t think Jews are evil, I believe. ”We won’t leave you alone,” he said after I told him and Rauhala to do so in eighth grade. They had left me alone aiming to hurt me, but after my life only got better then as I got in contact with girls again, they started to bully me. ”Atte bullies you,” he bullied me in junior high school. I was ashamed of being bullied then.

Jonne Karru. Grabbed me by my shirt at junior high school when I solved IQ puzzles better than him in math class. ”You are not smarter than me!” Told me at primary school that he doesn’t bully, but is selfish. Belonged to boys who seemingly weren’t on my side or on Kiuru’s side and were friendly towards me too. I don’t know what to think about his attempts to help me that seem lacking. He, for example, told me to get an antidepressant medication at junior high school. Knew about me getting hypnotized.

Miiko Jokipii. Present and bullying when Rauhala choked me unconscious in the junior high school locker room, for example. He and other boys got annoyed, when instigaged by Kiuru, at me sitting with girls during recesses and making them laugh. ”You are a bastard” and ”Society doesn’t progress if men like you take the women,” he told me and said he would become a doctor. ”You think I wanna be a doctor to help people?” he said when we talked about it in the changing room. He saw the Holocaust as an exciting thing. ”Juuso, do you know what ’the robbery of S’ means?” he asked me alluding to the girl who was taken from me in a strange way. I didn’t understand at all what he was talking about. Jokipii studied at Nokia High School, didn’t show remorse and took part in at least one hostile hallway situation in which my bullying history and memory were talked about.

Markku Joenperä. My homeroom teacher in junior high school. Just grinned and didn’t help when I told him and other teachers that I suspected my mother had sexually abused me and was a psychopath. I told them that I didn’t remember the sexual abuse but felt my mother was gross. ”Oh, so she’s a psychopath too?”, ”It’s not believable that your mother is like that” and ”Surely this isn’t about Juuso not wanting to do housework?” Joenperä backtalked and questioned me as if reflexively. ”Do you notice anything strange in Markku? You others listen solemnly and he’s grinning,” I told the other teachers. (My bullies probably caused me memory loss after I had talked to the teachers. Kiuru and Rauhala were constantly after me in the school hallways. I didn’t get a chance to think about my situation. My mother may have done it too. She was able to get me from sleep to hypnosis and asked me what had happened at school. I hated her and didn’t normally speak to her but under hypnosis I trusted everyone.) One of the teachers tried to help me by giving me a telephone counseling number on a slip of paper. At home, my mother searched my backpack and confiscated it from me. ”Who gave you this number?” she asked me when I was asleep. (I wonder how she knew to do it. I don’t believe she searched my backpack every day.) ”I don’t feel like helping you,” Joenperä told me after I had got annoyed at his behavior. (Jyrki Rantanen and Eeva Humalamäki were others who didn’t help. ”Your life may get better later. It might happen at my age,” the latter said. ”There’s no escape from this shit,” I had said about my mother, my bullies and Joenperä. Joenperä didn’t intervene in bullying and instead downplayed it and blamed me for it. ”We need to get along with others.” He got mad when I called Kiuru a psychopath. ”So Kiuru can freely bully me but I can’t call him a psychopath?” I asked him. ”That’s punishing him too much!” he thundered at me. I suspected Joenperä was a psychopath too based on that. ”The world isn’t fair,” he also told me. ”Yeah, because people like you make it unfair,” I answered. Joenperä suggested that I switched schools. I turned down the idea and said it wouldn’t be enough to get Kiuru out of my life because I needed to get rid of my mother too. ”So it’s all or nothing?” he said and left it there. No teacher at Nokianvirta School showed interest in my home situation or my mother after I had talked about it.

[So the teachers behaved the same way in the same situation when they didn’t help me properly. Was it just Finnish culture and jealousy or something similar? But would a female teacher have had a reason for jealousy? Another, completely crazy, explanation would be that they were ”Satan worshipers” (secular atheists living in an exciting way?) and that they have their desires, an operating model, rules and a reward system? Could it even have been the teachers who caused me the memory loss? Did the teachers know before the situation that each of them would act like that? Or did they find other Satan worshipers by coincidence? I even told the teachers I suspected I had got hypnotized to forget things. ”So hypnosis doesn’t exist either?” I annoyedly asked Joenperä when he immediately rebutted my thought. (I had had to say the same about psychopaths.) Why didn’t they get me a healthcare appointment if I sounded like I had mental health issues? Not all of them seemed to find what I had said terribly interesting either… In addition, I was as serious as I could be… Joenperä suggested that they’d talk to my mother. I said all that would lead to would be they believing her lies, which she would tell in a particular rehearsed and convincing tone of voice. I also said they didn’t take me seriously because it was about a mother and not about a father. And because my mother wasn’t an alcoholic and I behaved well and didn’t cut myself, for example. Did I give them an excuse by going into an antagonistic state of thinking along the lines of ”You’re not gonna help me anyway!”? (Understandable for a teenager, I feel, and caused by who knows what.)]

Jyrki Rantanen. A teacher in junior high school. Bullied me about blushing and being nervous during class. ”What’s wrong with him?” he laughingly asked the other students. I got mad and said: ”Hey Jyrki, go fuck yourself!” He got mad and said he wanted to punch me in the face. ”Oh you feel like that. What are you going to say to the police? ’I bullied my student and when he backtalked, I punched him.’?” I answered. We later went over the situation with the principal and Rantanen apologized me.

Mikko Aarnivala. A teacher in primary school. Didn’t get me help when I told him and the school nurse that I had beaten my mother with a belt and wanted to get into a children’s home. ”A children’s home is not the right place for you and whatever has happened, you need to make up.” I asked to get to talk to ”a psychologist or someone” but they didn’t arrange that. They asked me if my mother had sexually abused me. I said no. I didn’t remember. I frustratedly asked if nothing else mattered. I told them I had choked my mother when she repeatedly came into my room without knocking and answered my protests by saying in a very annoying manner: ”Oh, does Juuso need privacy?” ”Did you choke her hard?” the nurse asked me not paying attention to the rest of the story. ”As hard as I could,” I answered. My brain melted as my plight wasn’t taken seriously. I told them how my mother had yelled at me and left me unprotected as a child. ”Well, does she still do it?” Aarnivala challenged me. There are no mentions of these meetings in my medical records, even though they include some entries by the school nurses. Aarnivala visited my home and said it didn’t look as bad as I had said. He talked privately with my mother. I heard my mother ask him if the matter could be kept within the school because ”the social services people are so prejudiced towards single mothers”. Aarnivala put me in the same class with Tallgrén and Kiuru in high school and said we need to make up. This means he was incapable or unwilling to see the difference between bullying and quarrelling. ”You trust adults too much. Mikko is a pedophile,” my now-dead (His neighbor shot him twice in the head in the parking lot of their apartment building.) classmate Henri Koivisto said to me when I had started to rebel against my mother. I don’t know why he said that.

Pentti Laukkanen. A teacher in primary school. Bullied me about blushing among other things. ”It’s good that you bully him,” he told Tallgrén, Kiuru and Arpula. He said I resembled his old enemy. Laukkanen also grabbed me and spanked me on my buttocks in the presence and possibly with the help of Kiuru, Tallgrén and Arpula. I threatened to retaliate when he’s a defenseless old man. Memory loss caused by them must have ensued.

Henri Koivisto. I suspect he took part in causing my blushing in elementary school. ”What color is a fire truck?” he once repeatedly asked me, and I didn’t understand what he was talking about. He probably made me know for the first time that your cheeks can go red and fed my mind with the idea that it’s something terrible you should be ashamed of. (Does someone teach kids tricks like this?)

## Probably bullied me somehow when I was at kindergarten age. I remember she saying this to me when I was in elementary school: ”Do you know why I don’t bully you anymore? Because at this age it is better for me to be friendly towards you.” I am 99 percent sure about this memory. This is why I named her like that.

My relatives from elsewhere: Eini Malinen, Airi Malinen, Arvo Malinen, Matti Hakso. They witnessed my mother hypnotize me memory loss in Kolari when instead of going straight to the children’s home (Or trying to get there by another way. I planned stabbing my mother but couldn’t do it. Koivisto suggested shoplifting. If I wouldn’t get caught, I’d get free stuff and if I would get caught, they would have to place me in a children’s home. I turned down the idea because I felt shoplifting was wrong. And I didn’t go talk to a children’s home worker when Koivisto suggested that.) I had gone for an extra vacation at my grandmother’s place by the suggestion of Aarnivala and my mother. I was afraid and hesitated moving to the children’s home. I wished for a foster home, but Aarnivala said there was a shortage of them in Nokia and that they were meant for others. At my grandmother’s place Airi Malinen tried to persuade me into not moving to a children’s home by just saying: ”Then we will never see you again either.” I held onto my strengthened decision to go into a children’s home and my mother said: ”I will brainwash him.” Eini Malinen bullied me: ”Shortly, you won’t remember a thing.” She had also witnessed my mother sexually abuse me when I was a small child. During a car trip back to Nokia my mother said I had had a childhood ”full of sunshine”. ”Did I?” I said and believed it. At Myllyhaka School my classmates asked what my relatives had done to me. I no longer wanted to go into a children’s home and was like nothing had ever happened. ”They brainwashed him,” Tallgrén said to Aarnivala at the beginning of a class. Aarnivala answered: ”Then they brainwashed him! Doesn’t matter as long as he does him homework.” I had earlier stopped doing my homework as a protest until I’d get to a children’s home.

My mother later gave me signs I didn’t get as an amnesiac of understanding completely what she had done to me and being satisfied with the situation. At high school age as I was spending a free period at home, she asked me what class I had next. ”Psychology,” I answered. She just chuckled and said: ”the Oedipus complex.” Once they talked about the Fritzl case on TV. ”I wonder if I’m that sick too…” my mother said. Another time there was a story on TV about the austerity measures of the Aho administration in the early 1990s depression and my mother said my life was ruined because of them. So she understood my life was very bad and possibly alluded to me not getting rescued from her as a small child because of the spending cuts or for some other reason. I didn’t have a habit of watching television with my mother, but I often stopped to glance at it after leaving my room, where I spent most of my time. ”I have now got him to pity me,” I heard my mother tell her sister Eini Malinen on the phone (She was close only with her, she always talked to her a certain way and didn’t call others much.) when I was in junior high school. I then pitied her because she worked two jobs. I sometimes sank to seeing my life as normal forgetting what all was missing from it.

[At primary school age I also bullied one boy outside of school hours. Before it, Amir Bardo told me he would show me what sadism is and make me bully him. The most extreme bullying situation was talking him into drinking water from a creek by saying it was ”magic water”. Daniel Bardo was there with his brother and told me that I now knew what it is like to bully. I bullied because it felt good. You can be in all kinds of states. I didn’t get to start my life as wise and good.

At daycare age I bullied a boy with his brother. We put him in the tire of a cable slide at the playground in a way that somehow caused him to scrape his head on the ground along the way. What happened surprised and scared me. I asked him to do something to me as a punishment and not to tell his parents so that my mother wouldn’t hear about it and get angry with me. I don’t remember he doing anything to me. My mother did hear about it and remorse was never enough for her… The other brother had a habit of bullying me too. ”You bully too!” Harhala was able to say and feign righteousness after my actions.

In elementary school, I threw a boy in our class into the snow in a wrestling-like manner a few times on our way from school. I did it even though he asked me not to. Daniel Bardo had been doing the same to me. It just came out of me. I gave Arpula an excuse to start ”defending” him. He probably was there in the above-mentioned dressing room situations, most likely knew about my memory losses and was once ”on Leo’s side” in elementary school. {During one recess in middle school, he started talking with an annoying parodic Romani accent and didn’t stop when I asked him to… His ethnic background includes Romani heritage, I believe. I never noticed it as a kid.}

I bullied a cousin of mine a little bit with his brother when I was in primary school age. They also choked me unconscious and memoryless after telling me their parents had sexually abused them. They were not ready to turn against their parents. Once at elementary school age, I caught fish with his brother and we froze them alive feeling macabre or sadistic pleasure. It was my idea. I later regretted it as the worst thing I had ever done.

Once in my elementary school years one of the boys in my neighborhood was throwing sticks in the spokes of the bicycle of a handicapped boy older than me. I joined in and caused him to fall down. He wasn’t hurt badly, thankfully.

In kindergarten age, I bullied our family cat by scaring her. I wrapped her in a blanket so that she couldn’t scratch me and scared her by growling and grimacing. Then I stopped and calmed her down. And after that I shocked her terribly by doing it again. My mother had behaved similarly towards me. And so had the bullies in my neighborhood. I remember Amir Bardo promising to be my friend or to stop bullying me if I started to bully our cat. But I had already been doing it. (Later the cat attacked me and scarred my head when I had gone to pet her kittens while she was asleep.)

My mother, my relatives, my neighbors, my classmates, my teachers, my healthcare contacts… So, evil came into my life from many directions. But did it all have a shared origin?

During my elementary school years, I also sometimes bullied and was mean to another cousin of mine. I was often annoyed at how my mother was more friendly towards her than me. I once broke her kite we had flown together for many days. Meanness just arose from me. I have later suspected that her mother was also a ”zombie”. I also had a vision-like experience about this cousin of mine that could be interpreted as messaging that she had also turned into a walking dead person later. I wonder if someone is trying to wipe out my family.]

More classmates of mine from elementary school, junior high school and high school:  Juho Koskela, Lassi Savilahti (Earlier, I misremembered his surname as ”Savitaipale”.), Rasmus Sainmaa, Juuso Mäenpää, Joni Salminen, Joni Virolainen, Joni Savolainen, Sini Saarinen, Marika Mansikkamäki, Anette StÃ¥hl, Katja Ylitalo, Krista Tuomela, Sonja Aivio, Niia Neuvonen, Crista Hyriäinen, Emma Välimäki, Marjo Tanner, Henna Tuominen, Eveliina Naulo.

Other names from my past:

Hannu Westenius. A surgeon. He did a knee surgery on me that was probably unnecessary in Nokia in 2011. Thinking about it afterwards, he acted a little bit strange at a pre-surgery consultation meeting by dictating notes to a computer. I have wondered if it was him ”screwing around”, ”typical Jewish humor” or a Twin Peaks reference. It could be the same phenomenon as the green police jacket mentioned elsewhere on the blog. They maybe just want to do things like that…

Tiina Salo. A psychiatrist. She wanted relentlessly to give me a schizophrenia diagnosis based on my appearance after a night of very little sleep in Tampere in 2016 or 2017. “This is about something else too!” she said at the appointment. Could it have been about something else than a genuine assessment of my health?

Laura Johanna Lähteenmaa. A psychiatrist. She gave me a schizophrenia diagnosis in Nokia in 2021, and I feel she rejected drug psychosis as another possible diagnosis like it was a little bit too important to her. (I’m unsure about the division of tasks of the doctors who treated me, and the person most responsible for the diagnosis is possibly Laura Kristiina Ruotsi. What I most remember about her is her odd infantilizing manner of speech and tone of voice when she asked me, “How come Juuso’s done something like that?” when I answered her question about drug use. Update February 6, 2026: I believe it is quite possible that the division of tasks among the doctors is actually different from what I would be told, so here are a few more male doctors from my patient records and from the responses to the complaints I have filed about my treatment: Pekka Salmela (Tampere Social and Health Services, 2017), Boris Karpov (Helsinki University Central Hospital, 2024), Jari‑Pekka Klemettilä (Pirkanmaa Wellbeing Services County, 2024), Marko Kataja (Pirkanmaa Wellbeing Services County, 2024). In my view, one can suspect that the doctors I met attacked me because of my origin, and that they belong to an organisation that ended the existence of my parents and is trying to do the same to me. They are either maximally evil people or prisoners of such people. In the latter case, the attacks against me merely pass through them.)

Johanna Heinonen. A doctor. She made an involuntary treatment referral about me in Tampere in April 2021; the schizophrenia diagnosis came afterward as a consequence of that referral. She based the referral on my old blog called Structures of Reality, in which I had also suspected Jews of being evil, named my school bullies, and stated that I believed in the existence of free will.

UPDATE January 20, 2026: I wonder if anyone in my age group on that list still exists. The behavior on social media of some of them feels a bit too strange to me, so they are probably zombies. People are typically arranged to perish eternally or cease to exist or have their “souls” be irreversibly destroyed in Finland by targeting them as children, I believe. Some of them are raised evil and sent after the good children. Afterwards, the evil children meet the same end as their victims. The activity as a whole is probably framed as Satan worshiping, and most of the children participate primarily as members of Judaism-based networks, and some others are solely or as solely as possible Satan worshipers. Some Finnish submembers of Jews probably have more friends in Israel than others, and the compatibility of children with Judaism is probably measured.

I also wonder how many of the individuals on the list were the child sex prize of another goy member of Jews. When I piece together my observations of the police from the recent past and two memories of police encounters in my childhood — one at my home before school age and another in a class room in elementary school with people on the above list present — I can’t help but thing all this happens under the watchful eye and organizational expertise of the Police of Finland. The Police of Finland is either under complete Jewish control or contains aspirations to gain independence by their Finnish submembers. On this basis, you can infer how well any action aimed at dealing with these questions can work out in Finland. No one else than the police can probably investigate crimes in Finland, for example. I have suspected that Finland is not really an independent country but instead still a part of Sweden. Two negative things could in this case rule each other out partially, and the police might not be able to get all functions of Finland under its control — it can do that to email traffic though. That would be a start of course, but where can you find an organization to execute Finnish police officers — preferably by burning them alive in cages?

{Beware of the Jewish trick about satisfying Dajjal — everything always has a Jewish fake version of it anyway — and good luck trying to find a Swede, who doesn’t belong to Jews?}